Palmerin ratsiat
Palmerin ratsiat (engl. Palmer Raids) oli Yhdysvaltain oikeusministeriön vuosina 1919–1920 toteuttama viranomaisoperaatio, jonka tarkoituksena oli pidättää ja karkottaa maassa toimineita vasemmistoradikaaleja. Toimenpiteet käynnisti oikeusministeri A. Mitchell Palmer, joka nimesi operaation johtoon FBI:n tiedusteluosaston johtajan J. Edgar Hooverin. Erityisesti anarkisteihin kohdistuneiden ratsioiden yhteydessä pidätettiin tuhansia vasemmistoaktivisteja, joista kuitenkin vain muutamia satoja karkotettiin.[1] Kaikkein vaarallisimpina radikaaleina pidettiin itäeurooppalaisia, joihin Yhdysvaltain viranomaiset laskivat kuuluviksi myös amerikansuomalaiset.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmerin ratsioiden taustalla oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa noussut kommunismin ja muun radikaalin vasemmistolaisuuden pelko, jota lisäsi erityisesti vuoden 1917 Venäjän vallankumous. Jo ennen maan liittymistä sotaan oli tiettyihin siirtolaisiin suhtauduttu epäluuloisesti, koska heidän epäiltiin pysyneen uskollisina Yhdysvaltain liittolaisten vihollisiin kuuluneille entisille kotimailleen. Yhdysvaltojen liityttyä sotaan vuonna 1917 maassa sädettiin Espionage Act -asetus, jolla kiellettiin muun muassa kaikenlainen sodan vastustamiseen liittyvä toiminta. Venäjän vallankumouksen aiheuttama pelko kasvoi sodan päättymisen jälkeen, kun maassa nähtiin kommunistien ja anarkistien järjestämiä suuria lakkoja.[3] Lisäksi amerikanitalialaiset anarkistit räjäyttivät keväällä 1919 kahdeksassa kaupungissa useita pommeja, jotka oli suunnattu poliitikkoja, suurliikemiehiä ja poliisia vastaan. Samaan aikaan 30 kaupungissa koettiin myös laajoja rotumellakoita.[1] Oikeusministeri Palmer piti lopulta varmana, että myös Yhdysvalloissa oli suunnitteilla Venäjän kaltainen vallankumous, jota johtivat maahan lähetetyt kommunistiagentit.[3]
Ratsiat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ratsiat alkoivat 7. marraskuuta 1919, jolloin oli kulunut tasan kaksi vuotta lokakuun vallankumouksen käynnistymisestä Venäjällä. Yli 10 000 kommunistia ja anarkistia pidätettiin, mutta viranomaiset eivät kuitenkaan löytäneet mitään todisteita vallankumoussuunnitelmille. Epäiltyjä pidettiin pitkiä aikoja vangittuina ilman oikeudenkäyntiä, mutta lopulta lähes kaikki vapautettiin.[3] Suurin karkotettujen joukko oli 249 venäläistaustaista henkilöä, jotka joulukuussa 1919 kuljetettiin USAT Buford -nimisellä aluksella Yhdysvalloista Hangon kautta Neuvosto-Venäjälle. Heistä tunnetuimmat olivat liettualaissyntyiset anarkistit Emma Goldman ja Alexander Berkman.[4]
Toinen suuri ratsia tehtiin 2. tammikuuta 1920, jolloin kohteena olivat syndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton (IWW) aktiivit. Pidätyksiä tehtiin yli 6 000, mutta taaskaan ei vallankumoushankkeista löytynyt todisteita. Palmer kuitenkin julisti, että se käynnistyy todennäköisesti vappuna. Julistus levitti hysteriaa ympäri Yhdysvaltoja, ja sen vuoksi esimerkiksi New Yorkissa erotettiin viisi hallinnollisiin virkoihin valittua sosialistia. Kun vappunakaan ei lopulta tapahtunut mitään, Palmeria alettiin arvostella kansalaisoikeuksien rikkomisesta. Palmerin poliittiset vastustajat taas syyttivät häntä siitä, että hän olisi käynnistänyt koko operaation vain oman kampanjansa tueksi pyrkiessään demokraattien presidenttiehdokkaaksi.[3] Lopulta tapaus tuhosi Palmerin koko poliittisen uran.[1]
Amerikansuomalaisiin kohdistuneet toimenpiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Minnesotan Duluthissa toiminut IWW-ammattiliiton amerikansuomalainen college Työväen Opisto oli ensimmäisiä paikkoja, johon viranomaiset koko ratsioiden yhteydessä iskivät. Kaikki koulun toiminnassa mukana olleet henkilöt, joilla ei ollut Yhdysvaltain kansalaisuutta, karkotettiin maasta ilman oikeudenkäyntiä tai kuulemista.[5] Tammikuun 1920 suuren ratsian yhteydessä viranomaiset puolestaan iskivät Duluthissa julkaistun suomenkielisen Industrialistin tiloihin, jolloin kolme toimittajaa pidätettiin ja asetettiin myöhemmin syytteeseen. Tapaus eteni lopulta aina Minnesotan osavaltion korkeimpaan oikeuteen saakka.[4] Amerikansuomalaiset joutuivat kohteeksi myös muun muassa Massachusettsin Maynardissa, jossa kuitenkin lopulta pidätettiin vain yksi henkilö.[6] Neuvosto-Venäjän tiedotustoimiston sihteerinä New Yorkissa työskennellyttä Santeri Nuortevaa uhkasi myös karkotus, jolloin hän katsoi parhaaksi poistua maasta omasta aloitteestaan kesäkuussa 1920.[2]
Radikaalit amerikansuomalaiset olivat olleet viranomaisten tarkkailun kohteena jo ennen Palmerin ratsioiden käynnistymistä. Kesäkuussa 1917 säädetyn Espionage Actin nojalla oli vangittu tai karkotettu lukuisia amerikansuomalaisia, kuten IWW:n aktiivit Hiski Salomaa,[7] Fred Jaakkola, Leo Laukki[8] ja William Tanner[9] vuosina 1917–1918, Niilo Wälläri keväällä 1919[10] ja anarkistit Gust Alonen ja Carl Paivio myöhemmin samana kesänä.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Palmer Raids Dictionary of American History. Viitattu 4.11.2015.
- ↑ a b Kostiainen, Arvo: Turbulent Times: The Last Years of Santeri Nuorteva in America, 1918–1920 Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 2.12.2009. Viitattu 5.11.2015.
- ↑ a b c d The Palmer Raids Spartacus Educational. Viitattu 5.11.2015.
- ↑ a b Kostiainen, Arvo: A Dissenting Voice of Finnish Radicals in America: The Formative Years of Sosialisti-Industrialisti in the 1910s Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 5.11.2015.
- ↑ Curl, John: For All the People: Uncovering the Hidden History of Cooperation, Cooperative Movements, and Communalism in America, s. 161. PM Press, 2009. ISBN 978-160-48607-2-6. Teoksen verkkoversio
- ↑ Voogd, Jan: Maynard, Massachusetts: A House in the Village, s. 45–46. The History Press, 2007. ISBN 159-62920-5-9. Teoksen verkkoversio Google Booksissa
- ↑ Kalemaa, Kalevi: Sankareita vai pelkureita: Suomalaisen aseistakieltäytymisen historia, s. 69. Tammi, 2014. ISBN 978-951-31794-8-9.
- ↑ Kohn, Stephen M.: American Political Prisoners: Prosecutions under the Espionage and Sedition Acts, s. 108, 111. Praeger, 1994. ISBN 978-027-59441-5-5. Teoksen verkkoversio Google Booksissa
- ↑ I.W.W. Prisoners Now in Leavenworth Prison 1.4.1922. Industrial Workers of the World. Viitattu 5.11.2015.
- ↑ Haworth, Robert E.: Anarchist Pedagogies: Collective Actions, Theories, and Critical Reflections on Education, s. 58. PM Press, 2012. ISBN 978-160-48648-4-7. Teoksen verkkoversio
- ↑ Hyder, Thomas: The “Activist” Lives of Gust Alonen and Carl Paivio 20.12.2011. IndyMedia. Viitattu 5.11.2015.