Liejupahaputki
| Liejupahaputki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Suku: | Pahaputket Oenanthe |
| Laji: | aquatica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Liejupahaputki eli pahaputki (Oenanthe aquatica, myös O. phellandrium) on kaksivuotinen, Euraasiassa kasvava myrkyllinen ranta- ja vesikasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[2][3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liejupahaputki kasvaa vesirajan yläpuolella 30–60 cm pitkäksi, vedessä kasvavien yksilöiden pituus voi olla jopa 150 cm. Ontto ja uurteinen varsi on paksutyvinen, juurehtiva ja hyvin haarova. Lehti on kolmiomainen ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Kasvin uposlehdyköitten liuskat ovat hyvin kapeita ja pitkiä. Ilmalehtien lehdykät ovat 2 cm pitkiä ja puikeita, ja lehdyköiden liuskat ovat 1–2 mm leveitä ja lyhyitä. Valkoiset kukat ovat varren ja haarojen latvoissa kertosarjoissa. Kukinnon pääsarja on suojukseton, pikkusarjojen suojuksen lehdet ovat otamaisia. Verholehdet ovat suippokärkisiä ja pysyviä. Liejupahaputki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmä on 3,5–4 mm pitkä, leveän sukkulamainen tai munanmuotoinen, leveäharjuinen ja usein käyrä. Liejupahaputki voi levitä myös kasvullisesti varren tyveen kehittyvistä rönsyistä.[2][4]
Liejupahaputki muistuttaa jonkin verran koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja luhtasuoputkea (Peucedanum palustre).[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liejupahaputkea kasvaa lähes koko Euroopassa, lukuun ottamatta pohjoisia ja aivan eteläisimpiä osia. Levinneisyysalue ulottuu itään Keski-Aasiaan saakka. Fennoskandiassa lajia tavataan yleisenä Tanskassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Norjassa ja Suomessa se on harvinaisempi.[5] Suomessa liejupahaputkea tavataan kahdella alueella: Ahvenanmaalla ja Pohjanlahden rannikolla Varsinais-Suomen pohjoislaidalta Pohjois-Satakuntaan. Ahvenanmaalla liejupahaputki on uhanalainen, harvinainen laji. Manner-Suomessa pääesiintymisalue on Porin ja Merikarvian jokisuissa ja Kokemäenjoen suulla liejupahaputki on paikallisesti melko yleinen. Lajista tunnetaan myös yksi vanha löytö Etelä-Hämeestä Janakkalasta.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liejupahaputki kasvaa matalassa vedessä rehevissä järvissä ja merenlahtien jokisuistoissa, tulvaniittyjen lammikoissa ja tervaleppäkorvissa. Kasvupaikat ovat lieju- ja savipohjaisia.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liejupahaputken maanalaista osaa, pahajuurta on käytetty ennen kuumetautien hoitamiseen.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laine, Unto: Pahaputki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 199.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V.: Oenanthe aquatica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 319.
- ↑ a b Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liejupahaputken levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.11.2010.
- ↑ a b c d Laine 1997, s. 199.
- ↑ Den virtuella floran: Vattenstäkra (ruotsiksi) Viitattu 16.11.2010.