Pink

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta P!nk)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pink
Pink esiintymässä The Truth About Love Tour -kiertueellaan huhtikuussa 2013.
Pink esiintymässä The Truth About Love Tour -kiertueellaan huhtikuussa 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1979 (ikä 45)
Doylestown, Pennsylvania
Ammatti laulaja-lauluntekijä, musiikkituottaja, tanssija, näyttelijä
Muusikko
Taiteilijanimi P!nk ja PinkView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1998–
Tyylilajit poprock, pop, R&B, rap
Soittimet laulu, kitara, piano, kosketinsoitin
Yhtyeet Choice (1996–1998)
Levy-yhtiöt LaFace (1996–2001, 2006–)
Arista (2001–2005)
Jive (2005–2011)
RCA(2011–)
Aiheesta muualla
www.pinkspage.com ja whataboutus.pinkspage.com

Alecia Beth Moore, (s. 8. syyskuuta 1979 Doylestown, Pennsylvania) taiteilijanimeltään Pink (tyyliteltynä P!nk), on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä. Hän aloitti uransa R&B-laulajana, minkä jälkeen hän vaihtoi tyylinsä poprockiin.

Pinkin parhaiten tunnettuja hittejä ovat olleet muun muassa "Lady Marmalade" (Christina Aguileran, Mýan ja Lil' Kimin kanssa), "Just Like a Pill", "Don't Let Me Get Me", "Get the Party Started", "Trouble", "Stupid Girls", "So What", "Sober", "Raise Your Glass", "Fuckin' Perfect", "Blow Me (One Last Kiss)", "Try" ja "Just Give Me a Reason". Häneltä on ilmestynyt yhteensä kuusi studioalbumia ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 40 miljoonaa kappaletta. Marraskuussa 2010 Pink julkaisi ensimmäisen kokoelma-albuminsa. Hän on myös voittanut kolme Grammy-palkintoa ja kuusi MTV Video Music Awardsia.

Ura laulajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alecia Beth Moore syntyi vuonna 1979 Pennsylvanian Doylestownissa katolilaiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänellä on veli Jason (s. 1977). Hänen esivanhempansa tulivat Yhdysvaltoihin Saksasta, Liettuasta ja Irlannista. Pinkin isä lauloi ja soitti kitaraa hänelle, ja jo nuorena hän päätti haluavansa rocktähdeksi.

Pink kuunteli lapsena paljon muun muassa Madonnan, Whitney Houstonin ja Mary J. Bligen musiikkia. Hänen lauluaan on verrattu Janis Jopliniin, joka on myös yksi Pinkin idoleista. Hän on myös maininnut muun muassa Elvis Presleyn, Bette Midlerin, Aerosmithin, Bob Dylanin, Linda Perryn ja Indigo Girlsin olevan suurimpia vaikuttajiaan.

16-vuotiaana Pink liittyi naisten muodostamaan R&B-musiikkiyhtyeeseen nimeltä Choice. Koska Choice ei menestynyt tarpeeksi hyvin, Pink aloitti soolouransa LaFace Recordsin luotsaamana vuonna 2000. Hänen ensimmäinen singlensä oli "There You Go" Can't Take Me Home -nimiseltä albumilta. Toinen single oli nimeltään "Most Girls". Levy yllätti monet myymällä odotettua paremmin ja myi maailmanlaajuisesti 5 miljoonaa kappaletta.

Ollessaan tyytymätön musiikkityyliinsä, Pink muutti tyylilajiaan ja hänen maailmanlaajuisesti menestyksekkäin albuminsa tähän mennessä, Missundaztood, julkaistiin vuonna 2001. Albumin ensimmäinen single, "Get the Party Started", menestyi hyvin, samoin kuin sitä seuraavat "Don't Let Me Get Me", "Just Like a Pill" ja "Family Portrait". Samaisena vuonna Pink teki cover-version Labellen kappaleesta "Lady Marmalade" Moulin Rouge! -elokuvaan Christina Aguileran, Mýan ja Lil' Kimin kanssa. Kappale voitti Grammy-palkinnon kategoriassa Best Pop Collaboration with Vocals. Vuonna 2002 Pink teki ensimmäisen konserttikiertueensa.

Pinkin kolmas albumi, Try This, julkaistiin vuonna 2003. Se menestyi heikommin kuin edeltäjänsä saaden välttäviä arvosteluja, mutta albumin kappale "Trouble" soi Pinkille hänen toisen Grammy-palkintonsa kategoriassa Best Female Rock Vocal Performance. Seuraavana vuonna Pink aloitti Try This -kiertueensa Euroopassa ja Australiassa, missä albumi sai paremman vastaanoton kuin kotimaassaan.

Pink piti taukoa valmistaakseen neljättä albumiaan, joka julkaistiin vuonna 2006 nimenään I'm Not Dead. Edeltäjänsä tapaan albumi alitti myyntiodotukset, mutta sai pääasiassa hyvät arvostelut ja tahkosi monia hittejä. Levyn ensimmäinen single, "Stupid Girls", aiheutti Yhdysvalloissa kohua musiikkivideonsa vuoksi. Videolla Pink parodioi omasta mielestään "turhia ja pinnallisia julkkiksia" eli muun muassa Paris Hiltonia, Jessica Simpsonia, Mary-Kate Olsenia sekä Lindsay Lohania. Seuraavat singlet, "Who Knew" ja "U + Ur Hand", saivat suosiota Euroopassa ja Australiassa. Samana vuonna Pink lähti menestyksekkäälle I'm Not Dead -kiertueelle, joka päättyi joulukuussa 2007.

Pinkin viidennen albumin single "So What" julkaistiin 18. elokuuta 2008 Yhdysvalloissa ja se soi Pinkille hänen ensimmäisen Billboard Hot 100 -ykkössijansa. Kyseinen kappale käsittelee Pinkin eroa miehestään Carey Hartista, ja ero onkin osallisena teemana levyllä. Itse albumi, Funhouse, julkaistiin vuoden 2008 lokakuussa ja siltä julkaistiin myöhemmin singlet "Sober" ja "Please Don't Leave Me". Vuonna 2009 Pink aloitti Funhouse-kiertueensa, joka oli kyseisen vuoden menestyksekkäimpiä kiertueita tuottaen yli 100 miljoonaa dollaria ja ollen Australian historian suurin musiikkitapahtuma.

Kesällä 2010 Pink esiintyi Euroopassa Funhouse Summer Carnival -kiertueellaan. Pink julkaisi Greatest Hits... So Far!!! -nimisen kokoelmalevyn marraskuussa 2010. Kokoelman ensimmäinen uusi single, "Raise Your Glass", julkaistiin lokakuussa 2010 ja toinen single, "Fuckin' Perfect", tammikuussa 2011. Vuonna 2011 Pink esiintyi myös John Lennonin kappaleen "Imagine" cover-versiossa, mikä voitti Grammy-palkinnon kategoriassa Best Pop Collaboration with Vocals.

Alkuvuodesta 2012 Pink ilmoitti valmistelevansa kuudetta studioalbumiaan. Heinäkuussa julkaistiin albumin ensimmäinen single, "Blow Me (One Last Kiss)". Itse albumi, The Truth About Love, julkaistiin syyskuussa 2012. Helmikuussa 2013 Pink aloitti uuden albuminsa nimeä kantavan kiertueen, joka rikkoi edellisen kiertueen tapaan ennätyksiä Australiassa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pink tukee ympäristöjärjestöjä ja onkin kertonut pitävänsä paljon eläimistä ja luonnosta. Hän kuuluu muun muassa PETAan ja tukee myös avustusjärjestöjä, joilla tuetaan onnettomuuksien uhreja.

Vuodesta 2001 Pink seurusteli motocross-ajaja Carey Hartin kanssa ja heidät vihittiin 7. tammikuuta 2006. He erosivat helmikuussa 2008[1], mutta pysyivät läheisinä ystävinä. He palasivat takaisin yhteen vuonna 2009. Pink on kertonut, etteivät he koskaan laillisesti eronneet. Hart esiintyy Pinkin kappaleiden "Just Like a Pill", "So What", "Raise Your Glass", "Just Give Me A Reason" ja "True Love" musiikkivideoilla.

Pariskunnalla on kaksi lasta: vuonna 2011 syntynyt tytär Willow Sage Hart [2] ja vuonna 2016 syntynyt poika Jameson Moon Hart [3].

Albumilta Can't Take Me Home

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta Missundaztood

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta Try This

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta I'm Not Dead

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta Funhouse

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta Greatest Hits... So Far!!!

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumilta The Truth About Love

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pink: Live in Europe (2006)
  • Pink: Live from Wembley Arena (2007)
  • Pink: Live in Australia (2009)
  • Pink: The Truth about love: Live from Melbourne (2012)

Konserttikiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2002: Party Tour
  • 2004: Try This Tour
  • 2006-2007: I'm Not Dead Tour (Helsingin jäähallissa 30. lokakuuta 2006)
  • 2009: Funhouse Tour (Hartwall Areenalla 12. marraskuuta 2009)
  • 2010: Funhouse Summer Carnival Tour (Kaisaniemen puistossa 21. heinäkuuta 2010)
  • 2013: The Truth About Love Tour (Hartwall Areenalla 28. toukokuuta 2013)
Vuosi Nimi Rooli
2000 Ski to the Max omana itsenään
2002 Rollerball rocklaulaja
2003 Charlien enkelit: kurvit suoriksi kisan aloittaja
2007 Catacombs Carolyn
2009 SpongeBob's Truth or Square omana itsenään
2010 Keikkaa pukkaa omana itsenään
2011 Happy Feet 2 Gloria
2013 Thanks for Sharing Dede
  1. Pink & Carey Hart Divorcing, 19. helmikuuta 2008, People
  2. Official Pink Twitter 2. kesäkuuta 2011, Twitter
  3. Pink synnytti pojan tapaninpäivänä - katso suloinen kuva! iltalehti.fi. Viitattu 29.12.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]