Panssarivyölisko
| Panssarivyölisko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Skinkkimäiset Scincomorpha |
| Heimo: | Vyöliskot Cordylidae |
| Alaheimo: | Cordylinae |
| Suku: |
Ouroborus Stanley et al., 2011 |
| Laji: | cataphractus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ouroborus cataphractus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Panssarivyölisko[2] (Ouroborus cataphractus) on vyöliskojen heimoon kuuluva liskolaji. Se elää vain Etelä-Afrikan aavikoilla. Lisko puolustautuu kiertämällä ruumiinsa tiukalle kerälle.
Laji luokiteltiin aikaisemmin vyöpyrstöliskojen sukuun (Cordylus), mutta nykyään sitä pidetään oman sukunsa Ouroborus ainoana lajina. Suku on saanut kreikaksi hännänsyöjää tarkoittavan nimensä erikoisen puolustustapansa mukaan. Nimi viittaa ikivanhaan Ouroboros-symboliin, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Panssarivyöliskon niskaa, ruumista, häntää ja jalkoja peittävät kovien, sarvimaisten suomujen piikkirivit. Sen keskimääräinen pituus kuonosta peräaukkoon mitattuna on 7,5–9 senttiä ja enimmäispituus 10,5 senttiä. Koiraat ovat naaraita suurempia. Häntä on yhtä pitkä tai hieman lyhyempi kuin liskon ruumis. Sen vanttera ja litteä ruumis vaihtelee väriltään likaisen kellertävänruskeasta oljenkeltaiseen. Sillä on keltainen kaula ja tummanruskeita täpliä. Panssarivyölisko voi vaaratilanteessa pudottaa piikkien ympäröimän häntänsä, joka kasvaa hitaasti takaisin. Koska häntä on tärkeä osa sen puolustusasentoa, se pudottaa sen vain viimeisenä vaihtoehtona.[4][5]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panssarivyölisko on sosiaalinen ja muodostaa enintään 60 yksilön ryhmiä, jotka voivat viettää pitkiä aikoja samassa kallionhalkeamassa, mikä on epätavallista liskoilla. Ryhmät koostuvat yleensä parista aikuisesta sekä esiaikuisista ja poikasista.[3][4][5]
Levätessään kallionhalkeamassa panssarivyölisko on piikikkäiden suomujen takia lähes mahdoton saada pois suojastaan. Kun vaara uhkaa kallionhalkeaman ulkopuolella, lisko pakenee takaisin piiloonsa. Jos saalistaja tai ihminen kuitenkin saa hitaasti juoksevan panssarivyöliskon kiinni, se puolustautuu kiertämällä ruuminsa tiukalle kerälle ja tarttumalla kiinni häntäänsä leuoillaan. Sen piikit estävät saalistajia nielemästä liskoa tai tarttumasta siihen. Puolustusasento suojaa liskon pehmeää, haavoittuvaista vatsapuolta.[2][3][4][5]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panssarivyölisko käyttää ravinnokseen runsaasti hyönteisiä, jotka viihtyvät seudun kukilla. Termiitit ovat sen tärkeintä ravintoa, mutta se syö myös kaksoisjalkaisia, skorpioneja ja kasvisainesta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tolley, K.A., Alexander, G.J., Pietersen, D., Conradie, W. & Weeber, J.: Ouroborus cataphractus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Cheshire, Gerard: Tiikeri ja gaviaali: Eläinsanakirja, s. 105. Suomentanut Hyrkkö, Sakari. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32614-5
- ↑ a b c Stanley, Edward: Ouroborus American Museum of Natural History. Viitattu 12.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Armadillo girdled lizard (Cordylus cataphractus) Wildscreen Arkive. Wildscreen. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 12.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Bouchard, Kylie: Cordylus cataphractus (Armadillo Girdled Lizard) Animal Diversity Web. 2009. Viitattu 12.7.2018. (englanniksi)