Ubangi-Šari
| Ubangi-Šari Oubangui-Chari |
|||
|---|---|---|---|
1903–1958 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
Ranskan siirtomaa Ranskan merentakainen alue (vuodesta 1946) |
||
| Pääkaupunki | Bangui | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 617 000 km² | ||
| Väkiluku (1954) | 1 092 000 | ||
| Seuraaja | Keski-Afrikan tasavalta (1958, itsenäistyi 1960) | ||
Ubangi-Šari[1] (ransk. Oubangui-Chari) oli Ranskan siirtomaa Keski-Afrikassa vuosina 1903–1958. Sen alue muodostaa nykyään Keski-Afrikan tasavallan.[2]
Ubangi-Šari erotettiin Ranskan Kongosta vuonna 1903. Vuonna 1906 aluetta laajennettiin pohjoiseen ja se sai nimen Ubangi-Šari–Tšad.[3] Vuodesta 1910 lähtien se kuului Ranskan Keski-Afrikkaan[2]. Tšad erotettiin erilliseksi siirtomaaksi vuonna 1920[4].
Alueen länsiosa kuului Saksan Kameruniin vuosina 1911–1914[2]. Logone- ja Charijokien keskijuoksut liitettiin Tšadista Ubangi-Šariin vuonna 1925, mutta palautettiin osaksi Tšadia vuonna 1936. Keski-Kongoon kuulunut Lobayen alue liitettiin Ubangi-Šariin vuonna 1932.[4]
Kuvernöörin johtaman[2] siirtomaan pinta-ala oli 617 000 neliökilometriä. Vuonna 1954 siellä oli 1,1 miljoonaa asukasta. Hallinnollinen keskus oli Bangui. Taloudellisesti kehittymättömän alueen tärkein vientituote oli puuvilla (67 % viennistä vuonna 1953). Lisäksi tuotettiin kahvia, timantteja, kultaa ja raakanahkaa.[5]
Ubangi-Šari sai Ranskan merentakaisen alueen statuksen vuonna 1946. Vuonna 1956 siitä tuli Ranskan yhteisöön kuulunut autonominen Keski-Afrikan tasavalta.[2] Maa itsenäistyi vuonna 1960.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uusi tietosanakirja, 16. osa, s. 956. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.
- ↑ a b c d e Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 490. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
- ↑ French Equatorial Africa & Cameroons, s. 238. Naval Intelligence Division, 1942. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Instruments de recherche en ligne: Oubangui-Chari anom.archivesnationales.culture.gouv.fr. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, vtoroje izdanije, tom 43, s. 583–584. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1956.