Otto Johansson
Otto Mauritz Johansson (18. syyskuuta 1891 Helsinki – 24. joulukuuta 1954) oli suomalainen jääkärivänrikki ja toimitusjohtaja. Hänen vanhempansa olivat kauppias Frans Elias Johansson ja Beata Elisabet Wägar. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Elisabet Rosalie von Vangerowin kanssa, josta hän erosi vuonna 1922 ja avioitui uudelleen vuonna 1930 Ellen Irene Eklöfin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johansson kävi kansakoulun ja kauppaopiston Hampurissa vuosina 1910–1911.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johansson työskenteli liikemiehenä Hampurissa ennen liittymistään yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 26. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. marraskuuta 1915 alkaen pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 7. maaliskuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin 17. huhtikuuta 1917 sairauden takia toistaiseksi lomalle. Häntä hoidettiin marraskuusta 1917 helmikuulle 1918 keuhkotaudin takia eri parantoloissa Saksassa ja hänet vapautettiin lopullisesti sotapalveluksesta 13. helmikuuta 1918.[1][2]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jääkäripataljoonasta eronsa jälkeen hän toimi liikemiehenä Hampurissa vuosina 1918–1929, jolloin perusti agentuuriliikkeensä Helsinkiin. Omien liiketoimiensa ohella hän toimi vuodesta 1935 alkaen Oy. WEF Ab:n toimitusjohtajana.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johansson osallistui talvisotaan Elintarvikevarikko 2:n Vaasan osaston apulaispäällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Päämajan intendenttiosastolle ja toimi vuodesta 1941 alkaen myös Päämajan asettamana yhdysupseerina saksalaisen joukko-osaston esikunnassa Hangossa aina sodan päättymiseen saakka. Sotien jälkeen hän toimi Motti Oy:n toimitusjohtajana Helsingissä. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.