Otto Iivarinen
Otto Jalmari Iivarinen (käytti Saksassa nimeä Ivarsson, 25. toukokuuta 1895 Leppävirta – 19. joulukuuta 1931) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Otto Iivarinen ja Mimmi Pehkonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Helmi Lydia Ojanderin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi Jyväskylän kauppakoulun ja Suomen liikemiesten opiston Helsingissä sekä suoritti kahdeksannen luokan yksityisesti Kuopion suomalaisessa lyseossa vuonna 1924.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi yhtenä vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 10. huhtikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan ja edelleen 6. marraskuuta 1915 alkaen 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. Krenatöörirykmentin Savon pataljoona 2. komppaniaan ja 10. huhtikuuta 1918 alkaen edellä mainitun pataljoonan komentajaksi. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Lylyssä, Korkeakoskella, Moision-Lempäälän akselilla, Kuljussa, Tampereella ja Vesilahdella sekä rykmentin etenemiseen Valkeakosken, Sääksmäen, Tuuloksen ja Lammin kautta Koskelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen hän toimi edellä mainitun pataljoonan komentajana rykmentin hajottamiseen saakka, jolloin hänet siirrettiin 14. heinäkuuta 1918 Viipurin vartiopataljoonan komentajaksi ja edelleen 15. elokuuta 1918 Karjalan rykmentti n:o 2:een, jonka nimi muuttui ensin Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:ksi ja myöhemmin Viipurin rykmentiksi. Hänet määrättiin ensin rykmentin adjutantiksi ja 1. kesäkuuta 1919 alkaen talouspäälliköksi, josta hänet komennettiin 8. helmikuuta 1922 alkaen 6. Erillisen konekiväärikomppanian päälliköksi. Hänet komennettiin 16. lokakuuta 1922 sekä siirrettiin 7. marraskuuta 1923 Pohjois-Savon rykmenttiin ja sijoitettiin 1. pataljoonan komentajaksi ja 8. tammikuuta 1924 alkaen rykmentin talouspäälliköksi sekä 1. kesäkuuta 1927 alkaen uudelleen 1. pataljoonan komentajaksi. Armeijasta hän erosi 30. elokuuta 1928 ja toimi sen jälkeen liikemiehenä.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.