DOSAAF
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: kyrillistä tekstiä muokattava/poistettava (toukokuu 2013) |
| DOSAAF | |
|---|---|
| ДОСААФ | |
 |
|
| Perustettu | 1927 |
| Tyyppi | Kansalaisjärjestö |
| Toimiala | Kansalaisten sotilaallis-isänmaallisen koulutuksen järjestäminen |
| Päämaja | Volokolamskin moottoritie, 88/3, Moskova, Venäjä |
| Toiminta-alue | Sotilaskoulutus |
| Viralliset kielet | Venäjän kieli |
| Keskusneuvoston puheenjohtaja | Aleksanteri Kolmakov |
| Hallintoneuvoston puheenjohtaja | Arkadi Rotenberg |
| Kattojärjestö | Yunarmiya |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
DOSAAF eli ДОСААФ (lyhenne sanoista Добровольное Общество Содействия Армии, Авиации и Флоту, Dobrovolnoje Obštšestvo Sodeistvija Armii, Aviatsii i Flotu) oli Neuvostoliiton harrastusilmailuliitto, nimensäkin mukaan se toimi asevoimien resurssien tukemana Vapaaehtoisena Maa-, Ilma- ja Merivoimien Tukemisen Seurana ollen vapaaehtoisen maanpuolustuksen seura. Seura on jatkanut toimintaansa Neuvostoliitosta itsenäistyneissä maissa, mutta eri maissa sen nimi on muuttunut. Joulukuussa 1991 sen nimi muuttui Venäjän federaatiossa muotoon "Venäläinen Puolustuksen ja Urheilun Tekninen Organisaatio" (Российская оборонная спортивно-техническая организация - РОСТО).
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]OSOAVIAHIM
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DOSAAFin edeltäjä oli OSOAVIAHIM (ОСОАВИАХИМ, Союз обществ содействия обороне и авиационно-химическому строительству СССР), joka perustettiin 27. tammikuuta 1927 yhdistämällä pienempiä seuroja (Общество Содействия Обороне eli ОСО, Общество друзей Воздушного флота eli ОДВФ ja Oбщество друзей химической обороны и химической промышленности eli Доброхим СССР).
Suomeksi käännettynä järjestön virallinen nimi oli Ilma- ja Kemianpuolustuksen Tukiyhdistys. Sen perustehtävä oli edistää maanpuolustuksen lujittamista ja sotilastietoutta väestön keskuudessa ja kansalaisten kasvattamista neuvostopatriotismin hengessä. Järjestön päämaja oli Moskovassa ja sen johtajana oli vuosina 1932-37 Robert Eideman. OSOAVIAHIM jakautui hallintoalueittain alajärjestöihin. [1]
Organisaation tarkoitus oli myös kouluttaa reserviläisiä asevoimille. Pian organisaatio kasvoi ja sillä oli omia lentokenttiä, radiokerhoja, laskuvarjohypyn harjoitustorneja, ampumaratoja jne. Eteenpäin pyrkiville nuorille tuli tärkeäksi saada esimerkiksi "Vorošilovin tarkka-ampujamerkki" (Ворошиловский стрелок) tms. OSOAVIAHIMiin pystyi liittymään 14-vuotiaana. Vuonna 1941 siihen kuului 14 miljoonaa ihmistä.
1948-1991
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 1948 OSOAVIAHIM jaettiin kolmeen osaan puolustushaarojen mukaan (Добровольное общество содействия армии eli ДОСАРМ; Добровольное общество содействия авиации eli ДОСАВ eli DOSAF ja Добровольное общество содействия флоту eli ДОСФЛОТ)). Elokuussa 1951 ne yhdistettiin, jonka nimi oli DOSAAF.
Neuvostoliiton byrokratisoituessa Stalinin jälkeen DOSAAF tuli esimerkiksi asevoimiin ammattilaiseksi aikoville likimain pakolliseksi. Sen ja Komsomolin jäsenyys helpotti esimerkiksi yliopisto-opiskelupaikan saamista. Jäsenmaksu oli 1970-luvulla 10 kopeekkaa eli nykyrahassakin korkeintaan muutaman euron.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 307, s. 307-308. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5