Orjol (1902)
| Orjol | |
|---|---|
 Orjol |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Kronštadtin telakka, Pietari |
| Kölinlasku | 1. kesäkuuta 1900 |
| Laskettu vesille | 19. heinäkuuta 1902 |
| Palveluskäyttöön | lokakuu 1904 |
| Poistui palveluskäytöstä |
keisarillisen Japanin laivaston valtaama 1905 nimetty Iwamiksi |
| Loppuvaihe | upotettu maalilaivana 1924 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 14 378 t |
| Pituus | 121,0 m |
| Leveys | 23,2 m |
| Syväys | 8,9 m |
| Koneteho | 15 800 ihp |
| Nopeus | 18 solmua |
| Miehistöä | 28 upseeria ja 826 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 305 mm tykkiä kaksoistorneissa 12 × 152 mm tykkiä 20 × 76 mm tykkiä 20 × 47 mm tykkiä 4 × 381 mm torpedoputkea |
Orjol (ven. Орёл) oli vuonna 1904 valmistunut Venäjän keisarikunnan laivaston Borodino-luokan taistelulaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Borodino-luokka (taistelulaiva)
Alus tilattiin Kaleeritelakalta Pietarista, missä köli laskettiin maaliskuussa 1900. Alus laskettiin vesille 19. heinäkuuta 1902 ja valmistui lokakuussa 1904.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orjol lähti 15. lokakuuta 1904 Itämeren laivastosta muodostetun Venäjän Tyynenmeren laivaston 2. laivueen mukana Libausta Port Arthuriin. Laivueen päällikkönä oli vara-amiraali Zinovi Rožestvenski, jonka alaisuudessa laivue kiersi Kap Hornin saapuen Nosy Ben saarelle 9. tammikuuta 1905. Laivue oli saarella kaksi kuukautta levossa ja täydennettävänä. Laivue siirtyi Camranhinlahteen Ranskan Indokiinaan odottamaan Tyynenmeren laivaston 3. laivuetta, joka saapui kontra-amiraali Nikolai Nebogatovin johdolla 9. toukokuuta. Osasto aloitti 14. toukokuuta matkan Vladivostokiin. Aluksiin oli kuormattu runsaasti materiaalia matkaa varten, mikä kasvatti niiden uppoumaa merkittävästi. Tämä laski alusten panssarivyöt vedenpinnan alle.
Osasto kulki lyhyintä reittiä Tsusimansalmen kautta, missä se joutui keisarillisen Japanin laivaston yllättämäksi. Orjol oli Tsushiman meritaistelun alkaessa venäläisten neljän Borodino-luokan aluksen muodostaman 1. divisioonan viimeisenä aluksena. Alus ei juurikaan osallistunut alkuvaiheen taisteluihin, vaikka se syttyikin tuleen japanilaisten kranaattien osuttua. Pimeän laskeuduttua japanilaiset irtautuivat taistelusta ja venäläiset jatkoivat matkaansa kohti Vladivostokia.
Seuraavana aamuna japanilaiset piirittivät venäläiset alukset, jotka antautuivat puolen tunnin kahakoinnin jälkeen. Orjoliin oli osunut taistelun aikana viisi 12 tuuman, kaksi 10 tuuman, yhdeksän kahdeksan tuuman, 39 kuuden tuuman ja 21 pienempää kranaattia tai niiden sirpaletta. Vaikka aluksen panssaroimittomissa osissa oli useita reikiä, se oli ainoastaan lievästi vaurioitunut, koska panssarointiin osuneet neljä 12 tuuman kranaattia eivät olleet läpäiseviä. Miehistöstä oli saanut surmansa 43 ja haavoittunut 80.
Japanilaiset korjasivat aluksen vauriot Uragassa ja se liitettiin keisarillisen Japanin laivastoon kesäkuussa 1907 nimellä Iwami. Korkealla olleen painopisteen laskemiseksi telakalla lyhennettiin savuhormeja, poistettiin tulenjohtotasanne sekä laskettiin kansirakennetta. Alus myös aseistettiin japanilaisvalmisteisilla 12 tuuman tykeillä. Samoin aluksen kuuden tuuman tykkitornit poistettiin ja ne korvattiin 12 kahdeksan tuuman tykillä, jotka asennettiin samalla alemmaksi.
Syyskuussa 1921 alus luokiteltiin ensimmäisen luokan rannikkopuolustusalukseksi, jonka aseistus poistettiin huhtikuussa 1922. Se poistettiin 1. syyskuuta 1922 alusluettelosta ja upotettiin heinäkuussa 1924 Miuran edustalla lentokoneiden maalina[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1860–1905. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- McLaughlin, Stephen: Aboard Orël at Tsushima. Warship, 2005, XXVII. vsk, s. 38–65. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 1-84486-003-5 (englanniksi)
- Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869-1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Borodino - Imperator Aleksandr III - Knjaz Suvorov - Orjol - Slava |
| Edeltäjä: Tsesarevitš – Seuraaja: Evstafi-luokka |