Korean kirvesmurha
Korean kirvesmurha, tai Panmunjomin kirvesmurhatapaus (kor. 판문점 도끼살인사건, panmunjeom dokkisal-insageon), oli vuonna 1976 Koreoiden välisellä raja-alueella Panmunjomin kylässä sattunut tapaus, jossa pohjoiskorealaiset sotilaat tappoivat yhdysvaltalaisia ja eteläkorealaisia sotilaita. Tämä puolestaan johti ns. operaatio Paul Bunyaniin. Tapaus sai alkunsa rajalla sijaitsevan puun trimmauksesta.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panmunjom sijaitsee ns. yhteisellä turvallisuusalueella Pohjois- ja Etelä-Korean välillä ja sen on tarkoitus toimia neuvottelupaikkana maiden välillä siten, että kummankaan osapuolen ei tarvitse ylittää virallisesti rajaa. Panmunjomista käsin valvotaan myös Korean sodan päättymisen jälkeen solmittua aselepoa.[1]
Rajavyöhykkeen tuntumassa kasvava poppeli haittasi näkyvyyttä rajalle, minkä vuoksi eteläkorealaiset lähettivät YK-joukkojen turvaamia siviileitä trimmaamaan puuta näkyvyyden parantamiseksi 18. elokuuta 1976. YK-joukkojen osastoa johti yhdysvaltalainen kapteeni Arthur Bonifas.[2]
Kun puun trimmaaminen aloitettiin, 15 pohjoiskorealaista sotilasta saapui paikalle ja käski vastapuolta lopettamaan heti. Amerikkalaiset eivät kiinnittäneet näihin huomiota, vaan puun trimmausta jatkettiin. Pohjoiskorealaiset kutsuivat lisäjoukkoja, jotka olivat aseistautuneet nuijin ja sorkkaraudoin. Tätä 20 hengen osastoa komensi luutnantti Pak Cheol, jolla oli jo ennestään aggressiivinen maine. Luutnantti huusi väitetysti joukoilleen "tappakaa paskiaiset!" Pohjoiskorealaisten onnistui tappaa kaksi amerikkalaista: kapteeni Bonifas ja luutnantti Mark Barrett. Lisäksi kahakan yhteydessä haavoittui useita.[3][2] Bonifas ja Barrett kantoivat mukanaan pistoleita, mutta eivät ehtineet vetää niitä esiin.[4]
Vain neljä tuntia tapauksen tultua julki Kim Jong-il esitti Sitoutumattomien maiden liikkeen kokouksessa julkilausumaa, joka myöhemmin hyväksyttiin, Yhdysvaltojen väitetyn aggression tuomitsemiseksi. Yhdysvallat nosti asevoimien valmiustilaa DEFCON-3:een 19. elokuuta. Maa myös suunnitteli raketti-iskua alueelle, mutta Etelä-Korean presidentti Park Chung-hee ei halunnut tätä.[5] Aluetta valvottiin videokameroilla, mutta kuvan huono laatu vaikeutti syyllisen selvittämistä, minkä vuoksi Pohjois-Korea päätti käyttää tilannetta hyväkseen syyttäen amerikkalaisia.[6]
Operaatio Paul Bunyan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaatio Paul Buyan | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tapauksen aloittaneen poppelin jäänteet kuvattuna vuonna 1984
| |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Vahvuudet | |||||||||||
813 |
ei tiedossa | ||||||||||
Tappiot | |||||||||||
1 poppeli |
Henry Kissinger järjesti hätäkokouksen Washingtonissa, ja aluksi epäiltiin, että amerikkalaissotilaiden murhat olisivat olleet yritys vaikuttaa tuleviin presidentinvaaleihin. Presidentti Gerald Ford oli murhan aikana republikaanien puoluekokouksessa Kansasissa, jossa hänet nimitettiin jälleen puolueensa ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Ford piti seuraavien päivien aikana kokouksia kansallisen turvallisuuden neuvonantajiensa kanssa ja päätti järjestää voimannäytön pohjoiskorealaisille, muttei kuitenkaan niin paljoa, että se johtaisi sotaan. Lisäksi tarkoitus oli kostaa kahden amerikkalaissotilaan kuolema. Kissingerin mukaan tarkoitus oli "herättää suurta pelkoa heissä [pohjoiskorealaisissa]".[4][6] Operaatio Paul Bunyan määrättiin toteutettavaksi 21. elokuuta. Operaation nimi on viittaus amerikkalaisessa kansanperinteessä esiintyvään jättiläismetsuriin.[7]
Yhdysvaltalaiset ja eteläkorealaiset toivat paikalle 23 rekkasaattuetta, joista jokaisessa oli moottorisahojen kanssa varusteltu pioneerien joukkue. Paikalle määrättiin 813 sotilasta, joiden mukana tuotiin myös järeää kalustoa pioneerien turvaksi:[6][8]
- 27 helikopteria
- B-52 -pommikoneita
- useampi tusinaa amerikkalaista F-4 Phantom II -hävittäjää sekä eteläkorealaista F-5- ja F-86 -hävittäjää
- USS Midway -lentotukialus saattueineen[9]
Eteläkorealaisia edusti myös maavoimien 1. erikousjoukkojen prikaati, joilla ei väitetysti ollut aseita, vaan olivat valmiita käyttämään taekwondoa.[10] DEFCOM-3 koski kaikkia Korean niemimaalle sijoitettuja yhdysvaltalaisjoukkoja, joiden määrä oli 41 000. Osa näistä siirtyi yhdessä eteläkorealaisten sotilaiden kanssa rajan tuntumaan osana operatiota.[6]
Puun kaadon alkaessa paikalle saapui myös pohjoiskorealaisia sotilaita, jotka asettivat konekiväärit valmiuteen, mutteivat ampuneet.[7] Pohjoiskorealaiset olivat saaneet 21. elokuuta ennakkovaroituksen operaatiosta vain kolme minuuttia ennen sen alkamista, mikä oli lähinnä symbolinen ele.[8]
Poppelia ei kaadettu kokonaan, vaan sen rungosta jätettiin pätkä pystyyn varoituksesi pohjoiskorealaisille.[3] Kokonaisuudessaan operaatio Paul Bunyan kesti 45 minuuttia.[7]
Jälkipyykki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Korean johtaja Kim Il-sung lähetti puun kaatamisen jälkeen suruvalittelunsa YK-joukoille, mikä lievitti sotilaiden osalta kiristynyttä tilannetta.[2] Kim ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastuuta tapahtumasta.[5] Yhteinen turvallisuusalue jaettiin pohjoisen ja etelän kesken vastaavien tapauksien estämiseksi tulevaisuudessa.[3]
YK-joukkojen tukikohta, jonka alkuperäinen nimi oli Camp Kitty Hawk, nimettiin sittemmin uudelleen Bonifasin mukaan Camp Bonifasiksi.[11]
Eteläkorealaisten erikoisjoukkoihin operaatio Paul Bunyanin aikana kuulunut Moon Jae-in nousi myöhemmin Etelä-Korean presidentiksi.[12]
Palanen kaadettua puuta on näytillä Mainen sotilasmuseossa.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alenius, Jari: Pohjois- ja Etelä-Korean ”yhteisellä turvallisuusalueella” on verinen historia - katso video ja grafiikka paikalta Ilta-Sanomat. 5.5.2015. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ a b c The Axe murder incident tourdmz.com. 2005. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Axe murders and an assassin squad: Why this part of Korea is the 'scariest place on Earth' ABC News. 7.1.2024. Viitattu 2.11.2024. (englanti)
- ↑ a b Friedman, Uri: The ‘God Damn’ Tree That Nearly Brought America and North Korea to War The Atlantic. 10.6.2018. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b An Axe Murder Triggers a Standoff in Korea’s DMZ, 1976 Association for Diplomatic Studies & Training. 2014. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d When the U.S. Almost Went to War With North Korea Politico. 14.9.2017. Viitattu 3.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c The DMZ 'gardening job' that almost sparked a war BBC News. 21.8.2019. Viitattu 2.11.2024. (englanti)
- ↑ a b Shadows of War Violence along the Korean Demilitarized Zone Army University Press. Viitattu 3.11.2024. (englanti)
- ↑ Midway (CVB-41) Naval History and Heritage Command. 2024. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Oberdorfer, Don: The Two Koreas: a contemporary history, s. 74–83. Perseus Books Group, 1997. ISBN 978-0-201-40927-7 (englanniksi)
- ↑ Once a venue for historic summits, truce village weighed down with tension amid NK threats The Korea Times. 10.12.2023. Viitattu 3.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Moon Jae-In | Biography, Policies, & Presidency Encyclopædia Britannica. 25.10.2024. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Operation Paul Bunyan Maine Military Museum. 5.6.2015. Viitattu 2.11.2024. (englanti)