Onni Kaukoranta
Onni Ilmari Kaukoranta (26. lokakuuta 1892 Liminka – 1. huhtikuuta 1954) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Gabriel Kaukoranta ja Anna Sofia Hirvonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 filosofian maisteri Sylvia Anna Maria Taxellin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukoranta kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Hämäläis-osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1912–1915 ja suoritti juridis-filosofisen tutkinnon vuonna 1913. Sotilashallinnollisten kurssien 1. jakson hän kävi vuonna 1929 ja 2. jakson vuonna 1931.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaukoranta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun B-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukoranta saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä Vuohiniemellä, missä hän haavoittui pahasti 1. huhtikuuta 1918 ja kuljetettiin hoitoon sotilassairaalaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukoranta kotiutui sisällissodan jälkeen sotilassairaalasta vuoden 1918 lopulla ja hänelle järjestettiin armeijasta kansliatehtäviä 16. joulukuuta 1918 - 15. helmikuuta 1919 väliseksi ajaksi Jääkäritoimistosta. Hänet merkittiin armeijan rulliin 18. helmikuuta 1919 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:een, josta hänet kumminkin siirrettiin 1. lokakuuta 1919 alkaen Kadettikouluun, missä toimi aluksi koulutusupseerina ja 4. syyskuuta 1919 alkaen talouspäällikkönä. Kadettikoulusta hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1928 alkaen talouspäälliköksi Meripuolustuksen esikuntaan ja 13. toukokuuta 1929 Rannikkolaivastoon.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukoranta osallistui talvisotaan aluksi rauhanaikaisessa tehtävässään Meripuolustuksen esikunnassa, kunnes hänet siirrettiin Helsingin Laivastoaseman talouspäälliköksi, josta hänet siirrettiin myöhemmin Turun Laivastoaseman taloustoimiston päälliköksi. Jatkosodan puhjettua hän jatkoi samassa tehtävässä kunnes sotien päätyttyä hänet talouspäälliköksi Maasotakouluun. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944 ja siirtyi Helsingin kaupungin Kaasulaitoksen palvelukseen. Hänet haudattiin Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.