Mygalomorphae
| Mygalomorphae | |
|---|---|
 Hadronyche modesta |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Lahko: | Hämähäkit Araneae |
| Alalahko: | Aitohämähäkit Opisthothelae |
| Osalahko: |
Oikoleukahämähäkit Mygalomorphae Pocock, 1892[1] |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Oikoleukahämähäkit (Mygalomorphae, Orthognatha) on yksi hämähäkkien kolmesta osalahkosta. Siihen kuuluu vajaa 2600 lajia viidessätoista eri heimossa. Ryhmä esiintyy fossiiliaineistossa varhaiselta triaskaudelta lähtien.[2]
Oikoleukahämähäkkien keskeisenä määrittävänä piirteenä pidetään myrkkyleukojen, kelikerien, toimintatapaa. Näillä hämähäkeillä kelikerit toimivat kirveen tapaan ja hämähäkin purressa leukapiikit (”myrkkyhampaat”) iskevät ylhäältä alas. Oikoleukahämähäkeillä leukapiikit suuntautuvatkin suoraan taaksepäin. Myrkkyrauhaset sijaitsevat kokonaisuudessaan kelikerin sisällä eivätkä jatku eturuumiin puolelle.
Useimmat lajit elävät hyvin piilottelevaa elämää. Saalistus tapahtuu lähes aina väijymällä maahan kaivetussa kolossa, jonka sisäänkäynti on useimmiten naamioitu jollakin tavoin. Useilla lajeilla naaraat viettävätkin koko elämänsä tekemässään onkalossa, ellei jokin pakota sitä muuttamaan. Koiraat liikkuvat etsimässä parittelukumppania. Hämähäkkien näkö ei ole erityisen hyvä ja eläin havaitsee saaliin yleensä sen kävellessä seittirihmoihin, joita hämähäkki on virittänyt piilopaikan ympäristöön. Yksittäisten lajien kokoerot ovat valtavia. Osalahkoon kuuluu niin suurin nykyisin elävä hämähäkkilaji, goljattarantula (Theraphosa blondi), kuin muutaman millimetrin pituisia lajeja kuten Micromygale diblemma. Myös erittäin myrkyllinen, Australiassa elävä Atrax robustus kuuluu oikoleukaisten osalahkoon, mutta sen heimo- ja sukutason luokittelu on toistaiseksi varsin epäselvä. Toisin kuin kehittyneemmät hämähäkit, joiden elinikä on tavallisesti vuoden-parin luokkaa, mygalomorfit kasvavat hitaasti ja saattavat elää jopa 25 vuotta.[3][4][5][6]
Lehtikeuhkoja on kaksi paria, mutta ilmaputkistoa ei ole lainkaan. Kehruurauhasia on yhdestä kahteen paria ja ne muodostuvat kolmesta jaokkeesta. Seittiä käytetään lähinnä pesäkolon vuoraamiseen sekä munakoteloiden kokoamiseen.
Suomessa ryhmän hämähäkkejä ei esiinny ja koko Euroopassakin vain vähän. Meitä lähinnä esiintyy Etelä-Ruotsiin asti verhoilijahämähäkki Atypus affinis.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jason A. Dunlop, David Penney & Denise Jekel: A summary list of fossil spiders American Museum of Natural History. Viitattu 7.3.2011. (englanniksi)
- ↑ http://tolweb.org/Mygalomorphae/2641
- ↑ http://www.xs4all.nl/~ednieuw/australian/Mygalomorphae/Mygalomorphae.htm
- ↑ http://www.mygalomorphae.org/mygalwebsite/Pages/summary.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.publish.csiro.au/samples/spiders/html/SPIDERS.HTM
- ↑ http://hdl.handle.net/2246/5344
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- BugGuide.net (englanniksi)
- Systematic and Biological Account of New Zealand Mygalomorphae (Arachnida) (englanniksi)