Jättiläislepakko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Nyctalus lasiopterus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jättiläislepakko
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Alalahko: Pienlepakot Microchiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Nyctalus
Laji: lasiopterus
Kaksiosainen nimi

Nyctalus lasiopterus
(Schreber, 1780)[2]

Jättiläislepakon levinneisyys
Jättiläislepakon levinneisyys
Katso myös

  Jättiläislepakko Wikispeciesissä
  Jättiläislepakko Commonsissa

Jättiläislepakko (Nyctalus lasiopterus) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Laji on Euroopan suurin lepakkolaji, ja sen siipien kärkiväli on noin 46 cm.[3] Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”rusoisolepakko”.[4]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättiläislepakkoa esiintyy mm. Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Laji viihtyy metsässä ja yöpyy puiden koloissa.[3] Ravinnokseen jättiläislepakot käyttävät hyönteisiä ja lintuja. Niiden raportoidaan pystyvän nappaamaan linnut kiinni ilmasta kaikuluotauksen avulla.[5]

  1. Alcaldé, J., Juste, J. & Paunović, M.: Nyctalus lasiopterus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  2. Don E. Wilson ja DeeAnn M. Reeder: Mammal species of the world: a taxonomic and geographic reference, 3. painos, s. 471. JHU Press, 2005. ISBN 9780801882210 (englanniksi)
  3. a b Gerard Gorman: Central and Eastern European Wildlife, s. 47. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622316 (englanniksi)
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 15.11.2010.[vanhentunut linkki]
  5. Carlos Ibáñez jne.: Bat predation on nocturnally migrating birds. (vol. 98) PNAS, 14. elokuuta, 2001, nro 17. Artikkelin verkkoversio.