Nolla nolla nolla
| Nolla nolla nolla | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1979–1982, 1984, 1993, 2012–2024 |
| Tyylilaji | punk rock, post-punk |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Laulukieli | suomi |
| Jäsenet |
Ykä Knuuttila, rummut |
| Entiset jäsenet |
Jore Vastelin, laulu (1979–1982, 1984) |
| Levy-yhtiö |
Maaemo Levyt |
Nolla nolla nolla on helsinkiläinen punkyhtye, joka perustettiin vuonna 1979. Yhtyeen ensimmäinen kokoonpano toimi aktiivisesti vuoteen 1982. Tällöin yhtyeen jäseniä olivat laulaja-lauluntekijä Jore Vastelinin lisäksi Ykä Knuuttila (rummut), Make Timonen (kitara), Haba Ehrström (bassokitara) sekä Pete Ehrström (kitara). Nolla nolla nolla teki paluun vuonna 2012 laulajanaan Klaus Edvards. Yhtye teki jäähyväiskeikkansa Kuudennella Linjalla 13.04.2024.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nolla nolla nollan treenipaikka oli Korkeavuorenkadun pommisuoja. Ensimmäisen keikkansa yhtye teki loppuvuodesta 1979 Herttoniemen nuorisotalolla bändikilpailussa. Maaliskuussa 1980 yhtye osallistui Rockin SM-kilpailujen esikarsintoihin Lepakossa ja sijoittui viiden parhaan joukkoon. Yhtyeen jäsenet olivat alaikäisiä, mikä siihen aikaan rajoitti keikkojen saantia. Marraskuussa 1981 tämä kokoonpano teki varsinaisen toimintansa aikaisen ainoan levytyksen, Oodeja simasuille -EP-levyn. Levyn julkaisi Ari Kuittisen Maaemo-levy-yhtiö. Kuittisella oli myös yhteinen bändi, Cläk, Make Timosen ja Haba Ehrströnin kanssa. Levy nauhoitettiin Helsingissä Aarno Ranisen studiolla. Vuonna 1982 yhtyeen rivit alkoivat rakoilla, ja 21. huhtikuuta yhtye soitti viimeisen keikkansa, Lepakossa Jalankulkijat jäävät suosiolla alle -konsertissa Laman ja Neurovision kanssa.
Vuonna 1984 Nolla nolla nolla kokoontui yhdelle keikalle, Punk elää -teemailtaan. Keikan jälkeen yhtye sai mahdollisuuden albumin äänittämiseen. Pete Ehrström oli armeijassa ja ei osallistunut levyn tekoon. Love Kustannus julkaisi levyn Nolla nolla nolla samana vuonna.
Yhtye soitti joulukuussa 1993 saman vuoden syyskuussa menehtyneen Joren muistokonsertissa. Vuonna 1996 Love Kustannus julkaisi Tänään täällä, huomenna poissa -kokoelman, joka sisälsi koko yhtyeen julkaistun tuotannon ja muutamia ennen julkaisemattomia demoja ja live-esityksiä.[2]
Vuonna 2012 Nolla nolla nolla teki muutamia keikkoja[3] laulajanaan Klaus Edvards[4] ja Svart Records uudelleenjulkaisi Nolla nolla nolla -albumin ja Oodeja simasuille -EP:n vinyylilevyinä.[5][6] Toukokuussa 2015 yhtye julkaisi Päinkävelijä-EP:n ja marraskuussa 2016 albumin Pahaa.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Oodeja simasuille" (EP, 1981, Maaemo Levyt, MAAEMO 1; 2012, Svart Records, SVR086)
- "Nolla nolla nolla" (LP, 1984, Love Kustannus, BETA 40006; 2012, Svart Records, SVR094)
- Neljä live-raitaa albumilla "Apocalypse - The Punk Collection !!?!" (CD, 1995, Harper Records, HACD 100)
- "Tänään täällä, huomenna poissa" (CD-kokoelma, 1996, Love Kustannus, BECD 4006)
- "Päinkävelijä" (EP, 2015, Svart Records)
- "Pahaa" (LP+CD, 2016, Stupido Records)[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mika Saastamoinen: Parasta Lapsille Suomipunk 1977–1984. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3
- https://www.radiohelsinki.fi/podcast/35167/?Njassan+vieraana+Nolla+Nolla+Nolla+-yhtyeen+punkveteraaneja
- https://m.mixcloud.com/Punkmuseo/punkmuseo-rollfm-2852024-nolla-nolla-nolla/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR0ZMXmW6v6KnDflhWjIEJnXT7dwouvQ-LJWHjiFLsjOYInXW8E7UJ4q1BU_aem_ZmFrZWR1bW15MTZieXRlcw
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nollablogi Nollablogi. 22.3.2024. Viitattu 21.6.2024.
- ↑ http://www.finnmusic.net/main.php?62535e56480775535112
- ↑ http://www.tiketti.fi/Lama-Nolla-Nolla-Nolla-Tavastia-klubi-Helsinki-lippuja/17583
- ↑ Heidi Lämsä: Opettaja raivoaa punk-keikoilla 26.7.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.7.2013.
- ↑ http://www.finnmusic.net/main.php?6b525b50480775535112
- ↑ http://www.finnmusic.net/main.php?6b545559480775535112
- ↑ Nolla Nolla Nolla: Pahaa (LP+CD) Stupido Records. Arkistoitu 17.11.2016. Viitattu 16.11.2016.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mika Saastamoinen: Parasta Lapsille Suomipunk 1977–1984. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3