Nissan Primera
Nissan Primera on Nissanin vuosina 1990–2007 valmistama ylemmän keskiluokan automalli, joka korvasi Nissan Bluebirdin. Autoa myytiin Yhdysvalloissa pienin eroavaisuuksin nimellä Infiniti G20 ensimmäisen ja toisen mallisukupolven aikana. Primeran seuraajaksi tuli Nissan Altima, jota ei kuitenkaan myydä lainkaan Euroopan markkinoilla.
Nissan Primera P10 (1990–1996)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nissan Primera P10 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia Japani Taiwan |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 1990–1996 |
| Muut nimet |
Infiniti G20 Nissan Avenir |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | D-segmentti |
| Edeltäjä | Nissan Bluebird |
| Seuraaja | Nissan Primera (P11) |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,6–2,0 l |
| Teho | 75–150 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
Nissan Primera korvasi mallistossa vanhentuneen Bluebirdin syksyllä 1990. Primera oli erityisesti suunniteltu Euroopan markkinoille, ja autoa valmistettiinkin Englannissa farmaria lukuun ottamatta. Korimallit olivat neliovinen sedan, viisiovinen hatchback ja farmarimalli Traveller (W10). Viisiovinen Primera oli ensimmäinen Euroopassa valmistettu japanilaismerkkinen auto, jota vietiin Japaniin.[1] Suomessa hatchback-korimalli jäi melko harvinaiseksi. Farmarimallissa ei ollut juurikaan yhteisiä korinosia muiden korimallien kanssa. Sitä valmistettiin Japanissa, jossa mallia myytiin nimellä Nissan Avenir[2].
Primera oli ensimmäinen etuvetoinen henkilöauto, jossa käytettiin etujousituksessa multi-link-monivarsituentaa (ei farmarissa). Sitä ennen monivarsituenta oli ollut ainoastaan kalliiden urheiluautomallien varuste. Primeran etujousituksen sanottiin olevan suoraan peräisin Nissan 300ZX -urheilumallista.
Moottorivaihtoehtoina olivat aluksi 1,6-litrainen (90 hv) kaasutinmoottori ja yksipistesuihkutteinen 2,0-litrainen (115 hv). GT-mallissa oli 2,0-litrainen (150 hv) monipistesuihkutteinen moottori.[1] Vuonna 1991 saataville tuli vapaasti hengittävä 2,0-litrainen (75 hv) dieselmoottori.
Varustetasot olivat L, LX, SLX ja GT (farmarimallissa vain LX ja SLX).
L-perusvarusteluun kuului lämmitettävä kuljettajan istuin, ohjauspyörän korkeudensäätö, sisältä säädettävät peilit, analoginen kello, valomuisti, radiovalmius, lämmitettävä takalasi, öljynpainemittari, etuturvavöiden korkeudensäätö ja takasumuvalo.
LX:ssä oli lisäksi valaistu hansikaslokero, kuljettajan istuimen korkeussäätö, lämmitettävä etumatkustajan istuin, kaksiosainen takaselkänoja, takaistuinten pääntuet, sähköpeilit (vain farmarissa), sävylasit, takaistuimen kyynärnoja, takalasinpyyhin (ei sedanissa) ja säädettävä tihkukytkin.
SLX-malli sisälsi korinväriset puskurit, kolmipuolaisen ohjauspyörän, sähköpeilit, digitaalisen kellon, takakaiuttimet, kuljettajan istuimen ristiseläntuen säädön, sähköikkunat edessä ja takana ja kattokaiteet farmarissa. ABS-jarrut ja sähkötoimisen kattoluukun sai lisävarusteina.
Huippumalli GT:ssä oli ABS-jarrut, urheilullisemmat puskurit ja helmalevikkeet, kierroslukumittari, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, urheiluistuimet ja kevytmetallivanteet.
Heinäkuussa 1993 Primera koki pienen kasvojenkohotuksen. Uudistuksessa auto sai kromikehyksisen etusäleikön ja kirkaslasiset vilkut. Moottorivalikoimassa 1,6-litrainen kaasutinmoottori ja 2,0-litrainen yksipistesuihku muuttuivat molemmat monipistesuihkutteisiksi. Uudessa 1,6-litraisessa oli tehoa 105 hevosvoimaa ja 2,0-litraisessa puolestaan 125 hevosvoimaa (farmarissa 115 hv).
Kasvojenkohotuksen yhteydessä ABS-jarrut tulivat vakiovarusteeksi. L-varustelu poistui ja LX:ssä oli nyt aiemman lisäksi etuistuinten kallistussäätö, kauko-ohjattava keskuslukitus ja osittain korinväriset puskurit. SLX-malliin sisältyi korinväriset puskurit, kierroslukumittari, kuusi kaiutinta ja korinväriset lämmitettävät sähköpeilit. GT:ssä oli nyt turvavöiden esikiristimet ja matkustajan turvatyyny. Kuljettajan turvatyyny oli vakiovarusteena vuoden 1995 alusta lähtien.
Lisäksi saatavilla oli vuosien varrella useita niin sanottuja maahantuojan malleja, joiden varustelu on poikennut normaaleista varustetasoista:
- Story (1992, vain 1,6): värivaihtoehtoina punainen ja valkoinen sekä hopea, grafiitinharmaa ja beige metalliväri.
- Fantasy (1994–1995, vain 1,6): värivaihtoehtoina harmaanvihreä ja hopeanharmaa metalliväri sekä tummanpunainen helmiäisväri.
- XE (1994–1995, vain 1,6): värivaihtoehtoina tummanharmaa metalliväri sekä tummanvihreä, viininpunainen ja tummansininen helmiäisväri.
- Fantasy II (1995–1996)
- Invitation (1996)
Nissan Primera P11 (1996–2001)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nissan Primera P11 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Iso-Britannia Japani Uusi-Seelanti |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 1996–2001 |
| Muut nimet | Infiniti G20 |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | D-segmentti |
| Edeltäjä | Nissan Primera (P10) |
| Seuraaja | Nissan Primera (P12) |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,6–2,0 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti CVT-automaatti |
Toisen sukupolven Primera tuli markkinoille syksyllä 1996. Se oli suurilta osin suunniteltu Euroopassa, ja edeltäjänsä tavoin sitä valmistettiin Englannissa. Ulkomuodoltaan se muistuttaa suuresti edellismallia, mutta autoon oli tullut uutta pyöreyttä ja olemus oli hiukan muhkeampi.[3] Turvallisuuteen oli kiinnitetty paljon entistä enemmän huomiota. Vuoden 1997 Euro NCAP -kolaritestistä Primera saikin tulokseksi kolme tähteä viidestä ja sijoittui hyvin luokassaan.[4]
Korimalleina olivat aluksi neliovinen sedan ja viisiovinen hatchback-malli SportDeck. Farmarimalli Traveller esiteltiin vuonna 1998. Bensiinimoottoreina Suomessa olivat 16-venttiiliset, monipistesuihkutteiset 1,6- (100 hv) ja 2,0-litraiset (130 hv). Dieselmoottori oli edellisestä sukupolvesta periytyvä 2,0 TD, jossa oli nyt tehoa 90 hevosvoimaa. Malliston huipulle tuli seuraavana vuonna 150-hevosvoimainen 2,0 GT. Automaattivaihteisena oli saatavissa vain 130-hevosvoimainen malli.[3]
Perusmalli oli GX. Siinä oli varsin kattava turvavarustelu: kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut, turvavöiden esikiristimet sekä kolmipisteturvavyöt ja pääntuet takaistuimella. Muita vakiovarusteita olivat ajonestolaite, kaksiosainen takaselkänoja, ohjauspyörän korkeussäätö, lämmitettävät etuistuimet, kauko-ohjattu keskuslukitus ja valomuisti.[3]
Viisiovisesta oli saatavilla Si-malli, jossa oli urheiluistuimet, takaspoileri ja sähköikkunat edessä.[3]
SLX-mallissa oli enemmän mukavuusvarusteita, kuten sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät sähköpeilit, kuusi kaiutinta, lukuvalot, etusumuvalot ja ulkolämpömittari. Verhoilu oli plyysiä.[3]
Suomessa harvinaiseksi jäi ylellinen SE, jossa oli nahkaverhoilu, kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, kromatut ovenkahvat, ilmastointi, kevytmetallivanteet, ajotietokone ja sähkösäätöinen kuljettajan istuin.[3]
Urheilullisen GT-mallin vakiovarustukseen sisältyi SLX-tason lisäksi takaspoileri, helmalevikkeet, osittain nahkaverhoillut urheiluistuimet, kevytmetallivanteet, ilmastointi ja ajotietokone.[3]
Vuoden 1998 malleihin tuli vakiovarusteiksi 15 tuuman pyörät ja sivuturvatyynyt lukuun ottamatta uutta LX-säästömallia, josta oli karsittu myös muun muassa matkustajan turvatyyny, keskuslukituksen kauko-ohjaus, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja kylkilistat.[3]
Loppuvuodesta 1998 esiteltiin uusi Plus-malli, joka sisälsi vakiovarustuksen lisäksi korinväriset ulkopeilit, kromatut ovenkahvat, nahkaverhoillun ohjauspyörän, plyysiverhoilun, keskikonsolin puujäljitelmäkoristeet sekä sähköikkunat edessä.[3]
Seuraavana keväänä tuli myös lievästi urheilullinen SRi varustettuna 2,0-litraisella moottorilla. Siihen kuului Plus-varusteiden lisäksi urheiluistuimet, takaspoileri, lämmitettävät sähköpeilit ja ulkolämpömittari. Ovenkahvat olivat kuitenkin korinväriset.[3]
Kesällä 1999 Primera koki kasvojenkohotuksen, jossa keulasta ja perästä tuli aikaisempaa pehmeämmin muotoillut. Keulan ilme muuttui merkittävästi uusien ajovalojen ja puskurien myötä. Ajovalot muuttuivat projektorityyppisiksi. Moottorivalikoimaa laajensi suorasytytteinen 1,8-litrainen, jossa oli tehoa 114 hevosvoimaa. 2,0-litraisen teho nousi 140 hevosvoimaan. Lisävarusteina oli nyt saatavana xenon-ajovalot ja 2,0-litraiseen CVT-automaattivaihteisto. Jarrujärjestelmään oli lisätty hätäjarruassistentti. Primera oli yksi ensimmäisiä automalleja, joissa järjestelmä otettiin käyttöön.[3]
Uudet varustetasot olivat Comfort, Sport ja Elegance.
Comfortissa oli vakiona neljä turvatyynyä, ulkolämpömittari, sähköikkunat edessä, kauko-ohjattu keskuslukitus, lämmitettävät sähköpeilit sekä kuljettajan istuimen korkeuden ja ristiseläntuen säätö. Sportissa oli vakiovarustuksen lisäksi kevytmetallivanteet, takaspoileri, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, valkopohjaiset mittarit ja urheilullinen verhoilu. Elegancessa puolestaan oli automaatti-ilmastointi, sähköikkunat takana, kojelaudan puujäljitelmäkoristeet ja kromatut ovenkahvat.[3]
Keväällä 2000 oli tarjolla Si-malli, jossa oli Comfortin lisäksi automaatti-ilmastointi, kevytmetallivanteet, takaspoileri ja jälkiasennettu Clarion-radio/CD-soitin.[3]
Kesäkuussa 2000 tuli saataville Serenade 1,6-litraisena. Varusteina oli Clarion-radio/CD-soitin ja manuaali-ilmastointi, mutta ovenkahvat ja kylkilistat olivat mustat. Varusteista oli karsittu etusumuvalot, takaistuimen keskikyynärnoja sekä lukuvalot.[3]
Vuoden 2001 mallistossa Serenaden oli korvannut Family, jonka varustukseen ei kuulunut ilmastointia. Uusi Sport+ sisälsi sivuturvatyynyt, lukuvalot ja takaistuimen keskikyynärnojan, jotka jäivät pois normaaleista Sport-malleista. Uusi moottorivaihtoehto oli 1,6-litrainen (106 hv) suorasytytyksellä.[3]
Kesän 2001 erikoismalli oli Allstar, varusteinaan Comfortin lisäksi radio/CD-soitin, kevytmetallivanteet ja ilmastointi. Moottori oli 1,6-litrainen. Syksyllä 2001 Elegancen korvasi Luxury, jossa oli aiemman lisäksi/sijaan kevytmetallivanteet, alumiinikoristeet kojelaudassa ja valkopohjaiset mittarit.[3]
Nissan Primera P12 (2001–2007)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nissan Primera P12 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Iso-Britannia Japani |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 2001–2007 |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | D-segmentti |
| Edeltäjä | Nissan Primera (P11) |
| Seuraaja | Nissan Altima |
| Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Almera (N16) Nissan Almera Tino Nissan Serena (C24) Nissan Wingroad (Y11) Nissan X-Trail (T30) Renault Samsung SM3 |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Nissan MS |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,6–2,5 l |
| Teho | 109–170 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti CVT-automaatti |
Vuoden 2001 loppupuolella esiteltiin Primeran kolmas sukupolvi. Auton muotoilu oli aikaisempaa yksilöllisempää ja painoa oli kertynyt jonkin verran edellismallia enemmän. Kojelaudan persoonallinen piirre on keskitetty mittaritaulu. Eurooppaan myytävät autot valmistettiin jälleen Englannissa.
Moottoreina olivat 1,6- (109 hv), 1,8- (116 hv) ja 2,0-litraiset (140 hv) 16-venttiiliset bensiinimoottorit sekä 1,9- (120 hv) ja 2,2-litraiset (138 hv) yhteispaineruiskutteiset dieselmoottorit. Ainoastaan Japanissa oli saatavilla 2,5-litrainen bensiinimoottori. 1,6- ja 1,8-litraisia lukuun ottamatta vaihteisto oli kuusivaihteinen. 1,8-litraisen yhteyteen sai myös neliportaisen perinteisen automaattivaihteiston ja 2,0-litraiseen CVT-automaatin.[5]
Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestistä Primera sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.[6]
Perusmalli Visian varustelu oli kattava luokassaan. Siihen kuului kuusi turvatyynyä, aktiiviset pääntuet, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, lämmitettävät sähköpeilit ja etuistuimet, sähköikkunat edessä, kuljettajan istuimen korkeussäätö, etuistuinten ristiseläntuen säätö, ajotietokone 5,8 tuuman värinäytöllä ja automaatti-ilmastointi.[7]
Teknassa oli kuuden CD:n vaihtajalla varustettu audiojärjestelmä, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin, rengaspaineiden valvontajärjestelmä, 17 tuuman kevytmetallivanteet, etusumuvalot sekä sähköikkunat ja lukuvalot takana. Verhoilun väri oli Visian harmaan sijaan musta.[7]
Vuonna 2005 Primera koki pieniä uudistuksia. Ohjaamossa muutoksena oli uudenmallinen ohjauspyörä ja materiaalit olivat aikaisempaa laadukkaampia. Vaikeakäyttöiseksi moitittua informaatiokeskusta uudistettiin selkeämmäksi. ESP oli nyt myös vakiovarusteena perusmallista lähtien, lukuun ottamatta 1,6-litraisia malleja. Uusi varustetaso oli Acenta, jota ei aikaisemmin ollut tuotu Suomeen. Muilla markkinoilla mallia oli saanut alusta alkaen. Acentassa oli Visian lisäksi 16 tuuman kevytmetallivanteet, peruutuskamera, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin, automaattisesti himmenevä taustapeili, etusumuvalot ja vakionopeudensäädin.
Vuoden 2007 erikoismalli XE:ssä oli Acentan varusteiden lisäksi osittain nahkaverhoillut istuimet, sähköikkunat ja lukuvalot takana sekä mattahopean väriset ovenkahvat.
Primeran myynti Suomessa lopetettiin syksyllä 2007. Malli ei saanut Euroopassa itselleen seuraajaa, joten Nissanin mallistosta on siitä lähtien puuttunut vastaavan luokan auto.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Nissan Primera (1990–1996) Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
- ↑ Nissan Avenir History Nissan-avenir.info. Arkistoitu 17.9.2016. Viitattu 4.9.2016. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Nissan Primera (1996–2001) Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
- ↑ Nissan Primera 1997 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Autoesittely Nissan Primera 2002 Autotalli.com. Viitattu 27.6.2015.
- ↑ Nissan Primera 2002 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Primera-esite, s. 1. Nissan Motor Company Ltd, 2/2005.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nissan Primera Wikimedia Commonsissa
