USS Picuda (SS-382)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Narcíso Monturiol (S33))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Picuda
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin laivastontelakka, Kittery, Maine
Kölinlasku 15. maaliskuuta 1943
Laskettu vesille 12. heinäkuuta 1943
Palveluskäyttöön 16. lokakuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä 1. lokakuuta 1972
Tekniset tiedot
Uppouma 1 550 t (pinnalla)
2 463 t (sukellus)
Pituus 95,02 m
Leveys 8,31 m
Syväys 5,13 m
Koneteho 5 400 shp (pinnalla)
2 740 shp (sukellus)
Nopeus 20,25 solmua (pinnalla)
8,75 solmua (sukellus)
Miehistöä 80-81
Aseistus
Aseistus 1 × 5"/25 tykki
1 × Bofors 40 mm
1 × Oerlikon 20 mm
10 × 21" torpedoputkea

USS Picuda (runkonumero SS-382) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1943 vesillelaskettu Balao-luokan sukellusvene.

Pääartikkeli: Balao-luokka

Alus tilattiin Portsmouthin laivastontelakalta Kitterystä Mainesta, missä köli laskettiin 15. maaliskuuta 1943. Alus laskettiin vesille 12. heinäkuuta kumminaan Robert H. Englishin puoliso ja otettiin palvelukseen 16. lokakuuta ensimmäisenä päällikkönään Albert Raborn.[1]

Alus oli varustettavana Portsmouthissa, kunnes se lähti 18. marraskuuta koeajoihin. Torpedoputkien testaus saatiin suoritettua 14.-16. joulukuuta Newportissa Rhode Islandilla, minkä jälkeen alus siirtyi uuteen kotitukikohtaansa New Londoniin miehistön koulutukseen. Alus lähti 1. tammikuuta 1944 ja ilmoittautui Balboassa Panaman kanava vyöhykkeellä 14. tammikuuta. Se saapui Pearl Harboriin 27. tammikuuta liittyen Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston sukellusvenejoukkojen 20. sukellusvenelaivueen 201. sukellusvenedivisioonaan.[1]

Ensimmäinen partiomatka alkoi 17. helmikuuta Karoliineille ja se saapui partioalueelleen 29. helmikuuta. Alus upotti 2. maaliskuuta Shinyomarun (2 672 t, entinen tykkivene), minkä jälkeen sukellusveneen piti väistää rahtialusta suojanneiden korvettien hyökkäystä. Picuda vaihtoi 18. maaliskuuta partiointialueensa Saipanin ja Palaun väliselle laivareitille. Alus onnistui laukaisemaan torpedon suureen tankkeriin, mutta suojanneiden hävittäjien hyökkäys esti upotuksen. Alus oli Yap Islandin edustalla 19. maaliskuuta upottaen Hokomarun (1 504 t) kahdella torpedolla. Yksitoista päivää myöhemmin vene lähestyi kahden hävittäjän saattamaa kahta rahtialusta Yap Islandin länsipuolella. Sukellusvene laukaisi viisi torpedoa suurempaan rahtialuksista, jolloin kaksi osumaa upotti Atlanticmarun (5 873 t). Hävittäjät hyökkäsivät pudottaen 26 syvyyspommia ilman tulosta. Picuda palasi 5. huhtikuuta Midwaylle mukanaan ainoa jäljellä oleva torpedo.[1]

Huollon jälkeen alukselle nousi kokelaita koulutuspurjehdukselle Midwayn edustalla 28.-30. huhtikuuta. Alus lähti toiselle partiomatkalleen 4. toukokuuta Midwayltä Formosan vesille yhdessä USS Perchin ja USS Peton kanssa. Picuda upotti 22. toukokuuta neljällä torpedolla tykkivene Hashidaten sekä vaurioitti Tsukaubamarua (3 172 t). Sukellusvene väijyi 2. kesäkuuta kahdentoista aluksen saattuetta Formosan rannikolla ilmoittaen niistä muille ryhmän veneille. Picuda meni etummaisten saattajien välistä torpedoiden tankkerin. Alus jatkoi partiointia Formosan rannikolla, kunnes se lähti 4. kesäkuuta Bataanin ohi, jatkoi Nansei Soton itäpuolelle ja kääntyi pohjoiseen Chichi Jimaan 14. kesäkuuta. Alus aloitti kahden päivän kuluttua paluumatkan Midwaylle, jonne se saapui 22. kesäkuuta. Seuraavana päivänä se jatkoi matkaansa Pearl Harboriin, jonne se saapui 27. kesäkuuta.[1]

Kolmannelle partiomatkalleen alus lähti 23. heinäkuuta Luzoninsalmeen Formosan ja Luzonin välille USS Spadefishin ja USS Redfishin kanssa. Picuda havaitsi 25. elokuuta kymmenen aluksen saattueen, josta se upotti Kotukumarun (1 943 t). Hävittäjien ajaessa sukellusvenettä takaa se upotti hävittäjä Yūnagin. Sukellusvene tunkeutui 16. syyskuuta syvemmälle Luzoninsalmeen, missä se hyökkäsi kahdeksan aluksen saattuetta vastaan. Saattueesta upposi rahtialus Tokushimamaru (5 975 t) ja lisäksi kaksi alusta vaurioitui. Sukellusvene löysi 21. syyskuuta Luzonin pohjoisrannikon tuntumasta saattueen, mistä upotti Awajimarun (1 948 t). Alus kohtasi USS Barbin ja USS Queenfishin, minkä jälkeen ne päättivät partiomatkansa Majuron atollille 3. lokakuuta.[1]

Majurossa aluksista muodostettiin ryhmä, joka lähti 27. lokakuuta merelle. Veneet tankattiin 1.-2. marraskuuta Saipanilla, minkä jälkeen ne suuntasivat Itä-Kiinan meren pohjoisosiin toiminta-alueelleen Kyushyn länsipuolelle. Picuda upotti 17. marraskuuta Mayanmarun (9 433 t) Nagasakin kaakkoispuolella. Alus upotti 23. marraskuuta Korean niemimaan rannikolla Shuyomarun (6 933 t) ja Fukujumarun (5 296 t). Kuusi päivää myöhemmin Picuda poistui partiointialueelta ja kiinnittyi laituriin Guamilla Apran satamassa 2. joulukuuta.[1]

Picudan viides partiomatka alkoi 29. joulukuuta Formosansalmeen ja Itä-Kiinan merelle Kiinan itärannikolle Shanghaista Kam Kitiin. Alus sai 7. tammikuuta 1945 havaintoraportin Barbilta, minkä jälkeen se siirtyi lähemmäs saattuetta. Alus vaurioitti neljän torpedon sarjalla tankkeri Munakatamarua (10 045 t). Seuraavana päivänä alus vastaanotti uuden havainnon ja alukset yhdessä upottivat Hikoshimamarun (2 854 t) ja Meihomarun. Lisäksi vaurioituivat pahoin Hisagawamaru (6 600 t) ja Manjumaru (6 516 t). Alus vastaanotti kolmannen havaintoraportin siirtyessään pelastusalukseksi 3. laivaston lentäjille, jotka iskivät Formosalle. Alus torpedoi 29. tammikuuta joukkojenkuljetusaluksen ja rahtialuksen, mutta joutui pakenemaan lentokoneen hyökkäystä ennen upotuksen varmistamista. Alus päätti 5. helmikuuta partiomatkansa Saipanille Tanapagin satamaan. Se jatkoi seuraavana päivänä Pearl Harboriin, jonne alus saapui 15. helmikuuta.[1]

Pääosan kuudennesta partiomatkasta alus oli pelastusaluksena Kiinan rannikolla. Alus lähti 15. maaliskuuta Pearl Harborista ja jatkoi matkaansa täydennysten kuormauksen jälkeen Guamilta 29. maaliskuuta. Alus saapui partiointialueelleen Kii Suidon edustalle 2. huhtikuuta. Picuda kohtasi USS Scabbardfishin 6. toukokuuta Nansei Shoton edustalla vastaanottaen viisi maavoimien B-29 lentäjää, jotka se kuljetti Tanapagin satamaan 10. toukokuuta. Oltuaan huollettavana USS Orionin kyljellä alus lähti 11. toukokuuta Yhdysvaltain itärannikolle. Alus meni Pearl Harborin ja San Franciscon kautta Panaman kanavaan ja lopulta Portsmouthin laivastotukikohtaan, jonne se saapui 22. kesäkuuta.[1]

Alus liitettiin Atlantin laivaston 20. sukellusvenelaivueen 201. divisioonaan ja se pysyi Portsmouthissa telakalla 18. lokakuuta saakka. Alus siirrettiin 31. lokakuuta New Londoniin sukellusvenekoulun koululaivaksi. Alus lähti 12. marraskuuta koulutuspurjehdukselle, jonka aikana vierailtiin Key Westissä ja Havannassa Kuubassa. Palattuaan New Londoniin 26. marraskuuta alus sijoitettiin 16. (reservi)laivastoon ja edelleen 12. joulukuuta Portsmouthin telakalle palveluksesta poistoa varten. Aluksen palveluksesta poisto keskeytettiin 15. tammikuuta 1946 ja se siirrettiin 2. laivastoon palveluspaikkanaan Atlantin laivaston 8. laivueen 81. sukellusvenedivisioona.[1]

Picuda valmisteltiin aktiivipalvelusta varten Portsmouthin laivastontelakalla, mistä se poistui 18. helmikuuta. Seuraavana päivänä alus siirtyi New Londoniin. Viiden muun sukellusveneen kanssa alus lähti 25. helmikuuta Balboaan, mistä se palasi Neitsytsaarten St. Thomasin kautta New Londoniin 27. maaliskuuta. Samana päivänä alus siirrettiin uudelleen Portsmouthin laivastontelakalle palveluksesta poistoa varten ja se hinattiin 19. syyskuuta New Londoniin. Alus poistettiin palveluksesta 25. syyskuuta ja siirrettiin reserviin.[1]

Alus hinattiin vuoden 1952 lopulla Portsmouthin laivastontelakalle, missä sille asennettiin snorkkeli. Alus palautettiin palvelukseen 19. kesäkuuta 1953 päällikkönään Ted N. Swain. Modernisointi saatiin päätökseen 24. elokuuta ja alus siirtyi New Londoniin 12. laivueen 122. sukellusvenedivisioonaan.[1]

Picuda matkasi Norfolkin ja Nassaun kautta Key Westiin Floridaan, jonne se saapui 17. syyskuuta. Alus oli koululaivana Key Westissä syyskuuhun 1959. Alus siirtyi 13. lokakuuta 1958 Charlestonin laivastontelakalle, mistä se vapautui 12. maaliskuuta 1959. Alus oli koulutettavana New Londonin ja Newportin alueilla, mistä se palasi Key Westiin 27. maaliskuuta.[1]

Vuonna 1961 alus vieraili Guantanamonlahdella ja oli viisi kuukautta huollossa Charlestonissa. Vuoden 1962 aikana alus vieraili kahdesti Guantanamonlahdella ennen kuin kiersi Etelä-Amerikan, jonka aikana se osallistui yhteisharjoituksiin Brasilian, Argentiinan, Uruguayn, Chilen ja Perun kanssa. Kuuban kriisi keskeytti matkan ja Picuda palasi Key Westiin, missä se oli pääosan seuraavasta vuodesta tehden vain yhden matkan Guantanamonlahdelle.[1]

Vuoden 1964 alus oli Key Westissä, mistä se teki partiomatkoja Atlantille ja Karibianmerelle. Vuoden lopulla se siirrettiin huollettavaksi Philadelphiaan. Alus teki vuonna 1965 jälleen matkan Guantanamonlahdelle. Vuosi 1966 alkoi kolmen kuukauden komennuksella Välimerelle Yhdysvaltain 6. laivastoon, jonka aikana se osallistui sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen ja Naton sotaharjoitukseen Ranskan ja Italian merivoimien kanssa. Vuosi päättyi Guantanamonlahdelle tehtyyn vierailuun.[1]

Vuoden 1967 Naton sotaharjoituksessa Quick Pursuit kaksi Picudan miehistönjäsentä hukkui pudottuaan mereen. Alus vieraili Bergenissä ja Portsmouthissa ennen paluutaan Key Westiin.[1]

Espanjan laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan laivasto otti aluksen palvelukseen luovutuspäivänä 1. lokakuuta 1972 nimellä Narcíso Monturiol (runkonumerolla S33). Espanja lunasti aluksen 18. marraskuuta 1974. Vuodesta 1975 alus makasi ankkurissa teknisten ongelmien vuoksi ja lopulta poistettiin alusluettelosta 30. huhtikuuta 1977.[2]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  1. a b c d e f g h i j k l m n o history.navy.mil
  2. Gardiner 1995 s. 438