Mysteeriuskonto

Mysteeriuskonnot (<kreikk. mysterion) olivat antiikin ajan uskonnollisia seuroja, joihin kuului salassapitovakuutus ja initiaatioriitit. Mysteeriuskontoja harjoitettiin kreikkalaisroomalaisessa kulttuurissa myöhäisantiikkiin asti. Niillä oli rajoitettu jäsenmäärä, eikä niistä koskaan tullut valtauskontoja.

Historia

Mysteeriuskonnot syntyivät itsenäisesti eri maissa ja eri aikoina kreikkalaisten, persialaisten, anatolialaisten ja egyptiläisten uskonnollisten käytäntöjen pohjalta. Vanhimmat tiedot mysteeriuskonnoista ovat Kreikasta 500-luvulta eaa. Jotkin näistä varhaisimmista mysteeriuskonnoista saattoivat kehittyä maatalousfestivaaleista, ja monen mysteeriuskonnon symbolismi ja mytologinen kiertokulku liittyykin hedelmällisyyteen, sadonkorjuuseen ja uudestisyntymiseen. Niihin kuuluu myös jumalhahmojen kuolema ja uudelleensyntymä, joka kuvasti elämän ja kuoleman kiertokulkua, johon osallistumalla jäsenet toivoivat itse voimaantuvansa.

Mysteeriuskontoja vainottiin toisinaan niiden salamyhkäisyyden ja yleisten tapojen vastaisuuden vuoksi. Esimerkiksi Dionysoksen kulttia syytettiin juopottelusta, irstailusta ja hulluudesta, jotka johtivat moraalittomuuteen, häiriköintiin ja rikollisuuteen. Jotkin mysteeriuskonnot, kuten roomalainen Magna Mater, sulautuivat valtakulttuuriin ja valtauskontoon. Vainoista huolimatta kulttien suosio kasvoi Roomassa ajanlaskun alussa, kun niitä levisi valtakuntaan sen valloittamilta alueilta.

Mysteeriuskonnot menettivät suosionsa myöhäisantiikissa, kun kristinuskosta tuli valtauskonto.

Piirteet

Joissakin mysteeriuskonnoissa palvottiin useita jumalia, mutta useimmiten jumalia oli vain yksi. Moneen mysteeriuskontoon kuului äitijumalatar puolisoineen, kuten Kybele, Isis ja Demeter. Tällaiset uskonnot korostivat jumaluuksien roolia hedelmällisyydessä ja elämän antajana. Myös miespuolisilla jumaluuksilla oli joskus feminiinejä piirteitä, kuten Attisilla ja Dionysoksella, mutta eräät mysteeriuskonnot, kuten roomalaisten mithralaisuus, keskittyivät maskuliinisiin jumaluuksiin.

Initiaatiossa uusi jäsen vannoi pitävänsä uskonnon salaisuudet omana tietonaan. Tämän vuoksi mysteeriuskontojen riiteistä, opeista ja kehityksestä ei tiedetä paljokaan.

Antiikin yhteisöllisiin valtauskontoihin verrattuna mysteeriuskonnot olivat luonteeltaan yksityisiä, ja niiden opit keskittyivät yksilöön. Monen mysteeriuskonnon opissa painotettiin henkilökohtaista pelastusta, joka tuli esimerkiksi terveyden, vaurauden, turvallisuuden tai onnellisen kuolemanjälkeisen elämän muodossa. Joidenkin suosituimpien mysteeriuskontojen jumalaa pidettiin erityisen vastaanottavaisena rukouksille.

Liittyminen ja jäsenyys

Mysteeriuskontoihin liityttiin vapaaehtoisesti. Jäsen toivoi liittyessään saavuttavansa korkeamman henkisen tietoisuuden tason, jonka kautta hän pääsisi lähemmäs jumalaa. Jotkut liittyivät saadakseen kuulua ryhmään. Jotkin mysteeriuskonnot toivat jäsenilleen arvovaltaa, ja joitain viehätti joidenkin mysteeriuskontojen tasa-arvoisuus.

Initiaatioita oli monenlaisia, mutta useimpiin liittyi valan vannominen ja salainen toimitus. Esimerkiksi mithralaisuuden initiaatioriittiin kuului rohkeus- ja luonteenlujuuskokeita. Monen uskonnon initiaatiossa käytiin läpi symbolinen kuolema ja uudestisyntymä, jota kuvattiin tuomalla uusi jäsen pimeyden kautta valoon. Joissakin riiteissä nautittiin leipää ja viiniä.

Mysteeriuskontoon liittynyt joutui usein aloittamaan uuden elämäntavan, kuten tietyn ruokavalion. Uskonnollisiin seremonioihin pukeuduttiin usein tietyllä tavalla. Monien uskontojen seremoniat olivat näyttäviä ja viihdyttäviä. Puhdistusrituaaleissa saatettiin kylpeä, paastota tai elää selibaatissa. Palvontamenoissa uhrattiin usein eläimiä ja muita asioita. Rikkaimmat jäsenet saattoivat rakennuttaa jumalalleen pyhäkköjä ja muita rakennuksia.

Initiaation jälkeen jäsenellä oli oikeus jatkaa muiden uskontojen harjoittamista, eikä hänen tarvinnut hylätä entisiä jumaliaan.

Kristinuskon suhde mysteeriuskontoihin

Kristinuskoon kuuluu edelleen piirteitä, joita oli myös mysteeriuskonnoissa. Kristittyjen ehtoollisessa nauttima leipä ja viini hengellisenä ravintona esiintyivät myös mithralaisuudessa. Myös veljeys, pelastus ja uudelleensyntymä yhdistävät kristinuskon mysteeriuskontoihin. Joidenkin mukaan kristinusko saikin nämä piirteet mysteeriuskonnoista tai päinvastoin, mutta on myös esitetty, että yhteiset piirteet tulevat vain antiikin kaikille yhteisestä kulttuurista. Kristinuskon erottaa mysteeriuskonnoista kristinuskon kattavampi vetovoima yhteiskunnan kaikilla tasoilla, sekä se, että kristittyjen odotettiin luopuvan kaikista muista jumalistaan ja pakanallisista rituaaleistaan.

Mysteeriuskontoja

• Attiksen kultti
• Eleusiin mysteerit
• Gnostilaisuus
• Isiksen kultti
• Mithralaisuus
• Orfeuksen kultti
• Pythagoralaisuus
• Tammuzin kultti