Hissimusiikki
Hissimusiikki (myös muzak) on muun muassa odotustiloissa, hisseissä ja julkisissa rakennuksissa soitettavaa hiljaista taustamusiikkia, jonka tarkoitus on olla neutraalia ja huomiota herättämätöntä. Varsinkin anglosaksisissa maissa hissimusiikista käytetään nimitystä muzak, joka juontuu Muzak-nimisestä yhtiöstä, joka oli eräs ensimmäisistä hissimusiikkia tuottaneista yhtiöistä.[1]
Hissimusiikkina voidaan käyttää esimerkiksi tunnettujen pop-kappaleiden kevyesti sovitettuja instrumentaaliversioita, mutta on olemassa myös varta vasten taustamusiikiksi sävellettyä musiikkia, jota pidetään jossakin määrin omana tyylilajinaan. Hissimusiikki tyylilajina on vahvasti melodiaan painottuvaa, tempoltaan hitaanpuoleista musiikkia, jota soitetaan pehmeä-äänisillä soittimilla kuten sähköpianolla. Joskus aidot soittimet on korvattu syntetisaattorin äänillä. Silloin kun taustamusiikkina käytetään pop-musiikin tunnettuja kappaleita, on soittimina usein jousipainotteinen kevyt orkesteri tai esimerkiksi hillitty latinalaisvaikutteinen ryhmä.
Sanoja ”hissimusiikki” ja ”muzak” käytetään myös pilkkanimityksinä huonona, erityisesti mitäänsanomattomana ja tylsänä pidetylle musiikille. Pilkkanimenä muzakia on käytetty erityisesti smooth jazzista ja easy listening -musiikista, jotka molemmat ovat tarkoituksella kevyeksi ja "helpoksi kuunneltavaksi" sävellettyä instrumentaalimusiikkia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kilpiö, Kaarina: Taustamusiikin houkutus (Lehti nro 3) Hiidenkivi-lehti. 2010. Viitattu 1.7.2019. [vanhentunut linkki]