Täpläkekonokka
| Täpläkekonokka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kertut Sylviidae |
| Suku: | Kekonokat Paradoxornis |
| Laji: | guttaticollis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Paradoxornis guttaticollis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Täpläkekonokka (Paradoxornis guttaticollis) eli aiemmalta nimeltään mustaposkitimali[2] on kerttuihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä- ja Itä-Aasiasta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläkekonokka voi kasvaa 18–22 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Täpläkekonokan päälaki on väriltään punaruskea ja naama valkoinen. Pään sivuilla on suuret mustat täplät. Lajin kurkku ja rinta ovat valkoiset mustin pilkuin. Vatsa on kellertävä. Täpläkekonokan selkä ja siivet ovat ruskeat. Linnun nokka on kookas, tukeva ja väriltään kellanoranssi.[3][4][5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläkekonokkaa tavataan alueelta, joka ulottuu Bhutanista Kaakkois-Aasian pohjoisosien kautta Kiinan etelä- ja keskiosiin asti. Lajin elinympäristöä ovat korkeat heinikot ja ruovikot sekä pensaikot. Tyypillisesti elinympäristöt sijaitsevat 1 200–2 100 metrin korkeudella. Täpläkekonokka liikkuu pienissä parvissa.[3][4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Paradoxornis guttaticollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 23.11.2023.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Richard Grimmett, Carol Inskipp, Tim Inskipp: Birds of the Indian Subcontinent, s. 388. Bloombury Publishing, 2016. ISBN 978-1-4081-2763-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Craig Robson: Field Guide to the Birds of Thailand, s. 244. Bloomsbury Publishing, 2002. ISBN 978-1-4729-3582-3 [Viitattu =29.5.2020 Teoksen verkkoversio]. (englanniksi)
- ↑ a b John Ramsay MacKinnon: A Field Guide to the Birds of China, s. 458. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-854940-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b John Mackinnon, Nigel Hicks: Birds of China, s. 101. Bloomsbury Publishing, 2016. ISBN 978-1-4729-3213-6 (englanniksi)