Musa al-Sadr
_(cropped).jpg)
Musa al-Sadr (arab. موسى الصدر, Mūsā al-Ṣadr; 4. kesäkuuta 1928 Qom – kadonnut 31. elokuuta 1978) oli iranilais-libanonilainen shiialainen uskonoppinut.[1][2] Häntä on luonnehdittu Libanonin merkittävimmäksi shiiajohtajaksi ennen Hizbollahin perustamista vuonna 1982.[2]
Al-Sadr oli ajatollahin poika. Hän sai islamilaisen koulutuksen Qomissa ja Najafissa. Lisäksi hän opiskeli poliittista taloustiedettä ja oikeustiedettä Teheranin yliopistossa.[1] Al-Sadr sai Irakissa mujtahidin eli shiiajuristin pätevyyden ja asui Najafissa vuodesta 1953. Heinäkuun 14. päivän vallankumouksen (1958) jälkeen Al-Sadr palasi Iraniin, josta hän vuosi myöhemmin muutti Libanoniin, jossa hänellä oli sukutausta. Hän oli käynyt maassa kahdesti aiemmin. Abd al-Husayn Sharaf al-Din al-Musawin pyynnöstä Al-Sadr alkoi johtaa shiiayhteisöä Tyroksen kaupungissa. Vuonna 1969 Al-Sadr perusti Libanoniin Shiiojen korkeimman islamilaisen neuvoston, josta tuli valtion säätelemä virallinen instituutio. Aiemmin shiioilla ei ollut ollut valtion tunnustamaa itsenäistä uskonnollista asemaa vaan heidän uskonnollisista asioistaan Libanonissa oli vastannut sunneja edustanut mufti Beirutissa.[2]
Al-Sadr teki Libanonissa sosiaalista työtä shiiayhteisön hyväksi ja perusti vuonna 1974 sosiaalista uudistusta ajaneen[1] Harakat al-Mahruminin. Sen pohjalta perustettiin vuonna 1975[1] Amal-liike, joka koostui poliittisesta ja aseellisesta siivestä.[2] Liikkeen tarkoitus oli shiiayhteisön puolustaminen Libanonin sisällissodassa.[1] Amal-liike on ollut Hizbollahin kilpailija, mutta liikkeiden välillä on myös ollut ajoittainen vaikea liittolaisuus. Sadr halusi priorisoida Libanonin shiiojen sosiaalisen ja poliittisen aseman, mutta Mohammad Hussein Fadlallahin ajatusten ja Hizbollahin kannattajat omaksuivat kumouksellisempia ja kansainvälisempiä ideoita. Amal-liike ja Hizbollah olivat erimielisiä muun muassa Palestiinan vapautusjärjestön tukemisen laajuudesta.[2]
Al-Sadr kannatti eri uskontojen välistä vuoropuhelua ja sitoutui uskonnollisen moniarvoisuuden säilyttämiseen Libanonissa.[2] Hän katosi pienen seurueen kanssa tavattuaan Muammar Gaddafin virallisella vierailulla Libyassa 31. elokuuta 1978.[1][3] Yleisesti on arveltu hänen tulleen siepatuksi ja tapetuksi.[2] Libyan hallinto kuitenkin kiisti tietävänsä katoamisesta mitään.[1] Katoamisesta alettiin esittää vaihtelevia teorioita ja syytöksiä vuosikymmenten varrella.[2][3] Vuonna 2015 Libanon vangitsi Muammar Gaddafin pojan Hannibal Gaddafin pyrkiessään ratkaisemaan katoamistapauksen. Häntä alettiin pitää vangittuna ilman oikeudenkäyntiä. Hannibal Gaddafin kerrottiin vuonna 2023 ryhtyneen nälkälakkoon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Mūsā al-Ṣadr Britannica, viitattu 1.10.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Profile: Musa Al-Sadr — ‘The Vanished Imam’ Middle East Monitor 31.8.2021, viitattu 1.10.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Gaddafi and Lebanon’s ‘vanished imam’ who divided the Middle East Al Jazeera 25.8.2023, viitattu 1.10.2024 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
