Munuaisten vajaatoiminta
| Munuaisten vajaatoiminta Insufficientia renalis |
|
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | N17, N18, N19 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Munuaisten vajaatoiminta (lat. insufficientia renalis) on munuaisten sairaus, joka voi ilmaantua äkillisenä esimerkiksi vaikean tulehduksen, nestehukan, elimistöön joutuneen myrkyn tai munuaistoksisen lääkkeen vuoksi (eli akuutti munuaisten vajaatoiminta tai akuutti munuaisvaurio) ja palautua ainakin osittain. Munuaisten vajaatoiminta voi myös kehittyä vähitellen ja olla pysyvää, jolloin kyseessä on krooninen munuaisten vajaatoiminta (eli krooninen munuaistauti).
Vähitellen kehittyvssä kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa on taustalla yleensä jokin pitkäaikaissairaus, kuten diabetes, verenpainetauti tai kardiovaskulaarisairaus, mutta sen voivat aiheuttaa myös perinnölliset tekijät. Riskiä lisäävät esimerkiksi tupakointi ja ylipaino[1]. Vaikeaan maksavaurioon liittyvä munuaisten pettäminen tunnetaan nimellä hepatorenaalinen oireyhtymä[2]. Tutkimuksen mukaan nykyisin noin 10 % maailman väestöstä sairastaa kroonista munuaistautia.[3]
Oireet ja diagnosointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Krooninen munuaisten vajaatoiminta on pitkään oireeton[4]. Yleensä oireita ilmenee vasta, kun sairaus on edennyt pitkälle. Oireita ovat muun muassa raajojen turvotukset, pahoinvointi, väsymys tai huimaus.
Koska krooninen munuaisten vajaatoiminta on oireeton, seulotaan sitä sairastavia mittaamaalla verikokeella laskennallinen munuaiskerästen suodatusnopeus (eGFR) sekä virtsanäytteellä virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhde (U-Alb/Kre). Seulonnan tulisi kohdentua erityisesti riskipotilaisiin, joita ovat diabeetikot ja verenpainetautia tai kardiovaskulaarisairautta sairastavat potilaat[1]. Krooninen munuaistauti diagnosoidaan, jos eGFR on alle 60 ml/min tai U-Alb/Kre yli 3 mmol/l yli 3 kk:n ajan (diagnoosiin vaaditaan siis vähintään 2 mittausta).[4] Muita mahdollisesti tarvittavia erotusdiagnostisia mittauksia ovat mm. virtsan kemiallinen seula eli U-KemSeul.
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kroonista munuaisten vajaatoimintaa voidaan hoitaa lääkkeillä sekä perussairauksien (verenpainetauti, diabetes, kardiovaskulaarisairaus) hyvällä hoidolla. Hoidon kannalta myös ruokavalio, tupakoinnin lopettaminen ja mahdollisen ylipainon vähentäminen ovat tärkeässä roolissa. Lääkkeistä verenpaineenkin hoitoon käytetyt ACE-estäjät ja ATR-salpaajat hidastavat munuaistaudin etenemistä. Myös SGLT-2-estäjä dapagliflotsiinilla on osoitettu munuaistautia hidastava vaikutus (eGFR:n lasku hidastuu ja proteinuria vähenee). Se myös vähentää vakavia munuaistapahtumia ja alentaa kuolleisuuden riskiä[5]. Dapagliflotsiini tuli aluperin markkinoille diabeteslääkkeenä, mutta nykyisen tutkimusnäytön perusteella sillä on käyttöaihe myös ei-diabeetikoiden sydämen vajaatoiminnan ja kroonisen munuaisten vajaatoiminnan (eli kroonisen munuaistaudin) hoitoon. Pitkälle edenneen vajaatoiminnan hoitona ovat dialyysi ja munuaisensiirto.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähes kaikilla munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla esiintyy anemiaa, koska munuaiset eivät tuota riittävästi erytropoietiinia, joka stimuloi punasolujen toimintaa. Myös kalsium-fosforitasapaino voi häriintyä. Pidemmälle edenneessä munuaistaudissa esiintyy usein myös hyperkalemiaa, jota voidaan hoitaa ruokavaliolla, lääkitysvalinnoilla, kaliumin sitojilla ja dialyysilla. Isolla osalla kroonista munuaistautia sairastavista on myös sydämen vajaatoiminta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lääkärilehti, potilaan sivu (Arkistoitu – Internet Archive) pdf, luettu 3.9.2008
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b KDIGO: KDIGO 2012 Clinical Practice Guideline for the Evaluation and Management of Chronic Kidney Disease kdigo.org. 2012. Viitattu 26.7.2022.
- ↑ Hepatorenal Syndrome
- ↑ Tutkimus: Munuaistaudista on tullut epidemia 18.6.2013. Yle.
- ↑ a b Mäkelä S ja Saha H: Krooninen munuaistauti – yleisimmät sudenkuopat perusterveydenhuollossa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2020; 136(3):260-266.
- ↑ The New England Journal of Medicine: Dapagliflozin in Patients with Chronic Kidney Disease nejm.org. 2020. Viitattu 25.7.2022.