Muldhøjn mies
| Muldhøjn hautakumpu | |
|---|---|
| Muldhøjen tai Muldbjerghøjen | |
 |
|
| Sijainti | |
  Muldhøjn hautakumpu |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Tanska |
| Paikkakunta | Ringkøbing |
| Historia | |
| Tyyppi | hautakumpu |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Huippukausi | 1365 eaa., periodi II |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
Muldhøjn mies (tansk. Muldbjergmanden, kuoli noin 1365 eaa., Monteliuksen periodi II) on Tanskassa Ringkøbingissa Muldbjergin Muldhøjn hautakumpuun tammiarkkuun haudattu mies. Hautakummusta näkyy käytettävän myös nimeä tansk. Muldbjerghøjen. Tammiarkku, vainajan vaatetus sekä esineistö on esillä Tanskan kansallismuseossa.[1][2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muldhøjn hautakummun arkeologiset kaivaukset toteutettiin vuonna 1883. Sen tekivät yksityishenkilöt (amtsfuldmægtig) P. Rosenörn ja (distriktslæge) A. Thierry. He kaivoivat itsensä hautakumpuun sisälle sen koillispäästä ja kun he pääsivät suurelle kivetykselle, alkoi hautakummusta valua ulos valtavasti vettä. He tekivät asiasta ilmoituksen keskusmuseolle (tansk. Museet for De Nordiske Oldsager). Kansallismuseosta lähetettiin H. Petersen jatkamaan tutkimuksia. Kaivauksien löydökset luetteloitiin museon kokoelmiin numerolla B3319–B3332.[1][2]
Vuonna 1892 teki E. Petersen katselmusretken Hindin herrediin, johon tämäkin kohde kuului. Hän kirjoittaa, että korkein kohta on kummun keskellä kun taas etelä- ja pohjoispäät ovat madaltuneet. Tämä oli pohjoispään osalta todennäköisesti kaivauksien seurausta. Vuonna 1950 tehtiin kummulla katselmus vuoden 1937 rauhoituslain merkeissä ja kumpu sai sen seurauksena rauhoituspäätöksen. Katselmuksessa mitattiin hautakumpu ja sen mitat olivat ”4×21–24×41 metriä”. Lisäksi tehtiin havainto, että eteläpäässä oli V-muotoinen syvennys, jonka reuna oli halkaisijaltaan 6,25 metriä.[1]
Muldbjergin ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muldbjerg saattaa olla alkujaan viereisen kylän nimi, mutta myös hautakumpua kutsutaan Muldbjergin kummuksi. Toinen käytetty nimi on Muldhøj. Hautakummut sijaitsevat korkealla mäellä. Sieltä hautakummut erottuvat kaikkialle ympäristön peltoalueelle. Pitkäkummun vieressä on vielä kaksi pientä hautakumpua. Kummankin sisällä on ollut hautaus. Muldhøjn pitkäkumpu on muodostunut kahden pyöreäkummun välisen tilan täyttämisestä. Sinne on maanpinnan tasalle haudattu kolmas vainaja.[1]
Hautaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hautakumpu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hautakumpu sijaitsee hiekkaisella mäellä, josta aukeaa näkymä Hover ån suuntaan. Se on rakennettu pitkän malliseksi, mutta se selittyy sen aikaisemmalla rakenteella. Sen vuonna 1883 pituudeksi mitattiin 43,4 metriä ja vuonna 1892 vielä 40,8 metriä. Vuonna 1892 sen korkeus oli 3,76 metriä. Muldhøjn mies makasi pohjoispuolen hautakummussa. Tämän osan korkeus oli 3,8 metriä ja halkaisija 19,4 metriä.[1][3]
Mieshaudan tammiarkku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammiarkku oli asteteltu luode-kaakko-suuntaan ja se oli 3,09 metriä pitkä ja 0,94 metriä leveä. Arkku oli tammen runko, joka oli halkaistu keskeltä kahtia. Kumpikin puolisko oli koverrettu ontoksi. Alempaan puolikkaaseen laitettiin vainaja ja sen hauta-antimet. Päälle käännettiin kansipuolikas, jotka sopivatkin täysin toisiinsa. Varmuuden vuoksi oli vieläkin suuremmasta tukista valmistettu halkaistun lieriön kaltainen kansi, joka oli aseteltu arkun suojaksi. Tämän kyljessä oli nelikulmainen reikä, jonka merkitys jää auki. Ilmeisesti tätä on aiemmin käytetty johonkin muuhun tarkoitukseen. Arkun sivuille, sen päätyihin ja sen alle oli ladottu kädenkokoisia kiviä tukemaan sitä. Arkku on konservoitu ja se on esillä Tanskan kansallismuseossa.[1][4]
Muldhøjn mies
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkkua avattaessa vainaja oli peitettynä pitkään naudannahkaan, jonka alta pilkisti vain hattu. Kun se poistettiin, oli vainajalla vielä yllään kokopitkä viitta, joka peitti vainajan. Kun vielä sekin poistettiin paljastui se, mitä vainajasta ja muusta hautaan laitetuista esineistä oli vielä jäljellä. Tammiarkun pohjalle oli aseteltu 180 senttimetriä [3] pitkän vainajan ruumis selälleen makaamaan. Vainaja oli täysin pukeutuneena, mutta hänen allaan ei ollut peittoa, mattoa tai naudannahkaa. Vainaja oli käytännöllisesti katsoen maatunut ja suurimmaksi osaksi kadonnut. Vain jäänteet hänen polvistaan ja sääriluistaan näkyivät sekä oikean käsivarren luun pää erottui selvästi. Yllään hänellä oli polviin asti ulottuva lampaanvillainen takki, joka oli sidottu vyötärölle vyöllä. Tämän ylle oli vielä puettu viitta, joka mainitaan olevan ”munuaisen muotoinen”. Asuun kuului myös suorakulmaisista villakankaan kappaleista valmistetut käärinliinat, jotka löytyivät jalkoihin laitetuista jalkineista. Hänen päähänsä oli laitettu villainen leiritön hattu, jonka villaan oli sekoitettu mukaan turkiseläimen karvoja.[2]
Rinnan kohdalla ja ilmeisesti asuun ommeltuna sijaitsi kaksi pientä ja pyöreää pronssista tutulusta. Takkia tai viittaa sitoivat kaksi solkea (fibula). Arkun oikealle sivulle vainajan keskivartalon kohdalle oli laskettu pitkä pronssimiekka, joka oli työnnetty puiseen ja kauniisti koristeltuun puutuppeen. Miekan kahvassa oli kultaista koristelua.[1][2][3]
Muita hautoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hautakumpuun oli haudattu muitakin vainajia niin sanottuihin sekundäärisiin hautoihin. Ne on ilmeisesti tehty jonkin ajan päästä päähautauksesta tai jopa satoja vuosia jälkeenpäin. Alun perin oli kaksi vainajaa haudattu eri kumpuihin, jotka sijaitsivat pohjois- ja eteläpuolilla toisiaan. Myös eteläisessä kummussa oli sen keskelle ladottu kivilatomus, jonka tarkoitus oli tukea sinne tuotua tammiarkkua. Kun samanlainen kivilatomus löytyi myös kumpujen välistä, voidaan pitää lähes varmana, että pitkäkumpu oli alkujaan kolmen tammiarkun yhteishauta.[1]
Eteläisestä hautauksesta löytyi vain jäänteet syöpyneestä pronssitikarista, jonka kahvassa oli jäljellä kultausta. Tikarin vuoksi tutkijat arvelevat haudan olleen naiselle. Hautakumpujen väliin oli haudattu myös nainen, sillä sieltä löydettiin pronssitikari ja tutulus. Esineiden tyypin perusteella haudat ajoitettiin väljästi periodille II eli noin 1500–1300 eaa. Näiden hautojen tammiarkut ja kaikki niissä ollut orgaaninen materiaali oli lahonnut ja hävinnyt pois.[1]
Hautakummun huipulle oli laskettu pronssikauden loppupuolella tai rautakauden alussa uurnahauta, missä uurnaan oli kaadettu palaneita luita ja ruostuneita raudankappaleita. Muualle hautakumpuun oli laskettu kolmeen kohtaan poltettujen vainajien luita mataliin kuoppiin.[1]
Ajoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muldhøjn miehen tammiarkku ajoitettiin vuosirenkaistaan vuoteen 1376 eaa. Tukin viimeiset vuosirenkaat päättyivät vuoteen 1396 eaa., mutta osa puun nilasta ja kuoresta olivat vielä muuttumatta puuksi ja siten tuhoutuneet. Tanskan kansallismuseo ilmoittaa hautauksen tapahtuneen vuonna 1365 eaa.[5] Tämä lienee tammiarkun viimeisin ajoitus. Epävarmuudesta huolimatta Muldhøjn miehen hautaus tapahtui periodilla II eli 1500–1300 eaa.[2][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Guder og Grave: Muldbjerg, viitattu 21.6.2018
- ↑ a b c d e Tanskan kansallismuseo: The man from Muldbjerg, viitattu 21.6.2018 (englanniksi)
- ↑ a b c Muldbjerg – gravhøj (Arkistoitu – Internet Archive), 2.10.2017, viitattu 21.6.2018
- ↑ Guder og Grave: Muldbjerg–Genstande av man grave, viitattu 21.6.2018
- ↑ Olsen, Jesper & al.: Chronology of Danish Bronze Age Based on 14C Dating Cremated Bone. Radiocarbon, 2011, 53. vsk, nro 2, s. 261–275. Arizona, USA: University of Arizona. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rigskøping-Skjern museum: Muldbjerg Gravhøj (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 26.5.2018