Muistitieto
Muistitieto on ihmisten omakohtaisiin tai yhteisöllisiin kokemuksiin perustuvaa historiallista tietoa.[1] Tutkimusalan nimeksi on vakiintunut muistitietotutkimus.[2]
Muistitietotutkimusta pidetään omana tutkimusalanaan. Muistitieto kertoo enemmän tapahtumien merkityksestä kertojalle kuin siitä, mitä tapahtui. Haastatteluissa tulee esille jo tunnetuista tapahtumista uusia seikkoja, joita usein on vaikea varmentaa.[3]Muistitietotutkimuksessa voidaankin olla kiinnostuneita menneisyyden moniäänisyydestä eikä niinkään faktojen etsimisestä tai menneisyyden konstruoimisesta. Tutkija tarkastelee samanaikaisesti menneisyyttä ja omaa aikaansa. Kiinnostusta herättävä kysymys on, miksi kertomuksia menneestä edelleen kerrotaan. Tutkijalta edellytään myös vastuuta tulkinnoistaan niin tutkimuseettisesti kuin tietoteoreettisesti. Muistitietotutkimus ei kuitenkaan ole ammattitutkijoiden yksinoikeus. Akateeminen tutkimus kannustaakin erilaisia ihmisiä ja ryhmiä muistelemaan ja tuottamaan omaa historiaansa, koska tämä itsenäisesti tuotettu tieto menneisyydestä voi olla rikkaus tutkijoille.[4]
Muistitiedon käyttö tutkimuksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muistitietoon voidaan suhtautua tutkimuksessa kolmella tavalla. Muistitietoa käytettäessä lähteenä sen tavoitteena on tuoda esille tutkittavan eli muistelijan näkökulmat menneisyydestä ja tutkijan tehtävänä on esittää se tai tehdä siitä tulkintoja. Yleensä muistitietotutkimuksissa, joissa muistitieto on lähteenä, saatua tietoa pidetään tuotettuna konstruktiona ja tutkimusta rekonstruktioina. Muistelija on tiedontuottaja, joka tietyssä kontekstissa toimii tiettyjen tarkoitusperien mukaisesti. Motivaatio menneisyyden konstruointiin voi herätä niin haastattelutilanteen dialogista kuin vaikkapa yhteisön halusta tuottaa omaa menneisyyttä.[5]
Toinen mahdollisuus muistitietotutkimuksessa on pitää muistitietoa kohteena. Kiinnostus voi tällöin suuntautua esimerkiksi muistelun, niin kerronnan kuin muistelukerronnan, rakenteisiin ja keinoihin. Tämä näkökulma vie tutkimusta narratiivisen tutkimuksen ja folklorististen kerrontatutkimuksen piiriin. Kolmas tapa on kohdella muistitietoa metodina, jolloin se nähdään aineiston keruun apuvälineenä.[6]
Muistitietohistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muistitietohistoria syntyi 1970-luvulla laajentamaan historiankuvaa. Sen tarkoitus on ja oli laajentaa erilaisia tulkintoja menneisyydestä.[7] Muistitietotutkimuksen ja -haastattelun tarkoitus ei ole vain kerätä kirjallista materiaalia täydentävää aineistoa vaan uusien näkökulmien tuonti tutkimukseen. Se mahdollistaa erityisesti tutkimuksen kohteena olevien ihmisten tai yhteisöjen omien historioiden tavoittamisen ja tuottamisen. Tutkittavien kokemusten ja omien tulkintojen menneisyydestä esille tuonnin ohella on olennaista kertoa ohitetuista ja näkymättömistä menneisyyksistä.[8]
Kansainvälisesti muistitietohistoriassa on oltu kiinnostuneita pienistä ilmiöistä ja näkökulmista, kuten arjesta ja erilaisista marginaalisisista, unohdetuista tai dokumentoimattomista yhteisöistä.[7] Suomalaisessa tutkimuksessa korostuu enemmän muistamisen ja muistitiedon luonneselvennä sekä kollektiivisen ja yksilöllisen muistin vuorovaikutus.[9] Kansainvälisessä tutkimuksessa käsitteellä ’oral history’ viitataan haastattelumenetelmillä tuotettuihin aineistoihin ja käsite suomennetaan muotoon suullinen historia. Suomalaisessa muistihistoriatutkimuksessa korostuu myös runsas kirjoitettu muistitietoaineisto, jolloin suullinen historia käsitteenä on liian suppeaselvennä.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fingerroos, Outi & Haanpää, Riina: Muistitietotutkimuksen ydinkysymyksiä. Teoksessa Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
- Fingerroos, Outi & Peltonen, Ulla-Maija: Muistitieto ja tutkimus. Teoksessa Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
- Portelli, Alessandro: Mikä tekee muistitietotutkimuksesta erityisen? Suom. Salla Kivilaakso-Mendes ja Saana Viertomanner. Teoksessa Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Toim. Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
- Ukkonen, Taina: Menneisyyden tulkinta kertomalla. Muistelupuhe oman historian ja kokemuskertomusten tuottamisprosessina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 797. Helsinki 2002.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Muistitieto. Tieteen termipankki. Viitattu 14.10.2016.
- ↑ Muistitietotutkimus. Tieteen termipankki. Viitattu 14.10.2016.
- ↑ Portelli 2006, s. 55.
- ↑ Fingerroos & Haanpää 2006, s. 29, 33, 35.
- ↑ Fingerroos & Haanpää 2006, s. 28, 34-35.
- ↑ Fingerroos & Haanpää 2006,s. 29.
- ↑ a b c Fingerroos & Haanpää 2006, s. 27.
- ↑ Ukkonen 2002, s. 14.
- ↑ Fingerroos & Peltonen 2006, s. 9.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muistitieto Wikimedia Commonsissa
