Mosin-Nagant
| Mosin–Nagant | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Pulttilukkoinen kivääri |
| Valmistaja | Tula, Iževsk, Siestarjoki, Chatellerault, Remington, Westinghouse |
| Valmistusmaa | Venäjä |
| Valmistusvuodet | 1891–1960-luku |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62x54R |
| Aseen pituus | 1 290 mm (m91/30) |
| Piipun pituus | 730 mm (m91/30) |
| Paino (tyhjänä) | 4,0 kg (m91/30) |
| Lipas | Kiinteä lipas |
| Kapasiteetti | 5 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | 770–786 m/s |
| Tehokas kantama | 550 m |
| Teoreettinen kantama | 1 800 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 10…12[1] |
Mosin–Nagant (ven. винтовка Мосина-Нагана) on viiden patruunan makasiinilla varustettu 7,62x54R-kaliiperinen pulttilukkoinen sotilaskivääri, jota käytti pääasiassa Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto, useat sen liittolaismaat sekä Suomi. Venäjän keisarillinen armeija käytti Mosin–Nagantia vuodesta 1891 alkaen. Keisarillisen armeijan seuraaja, Puna-armeija, käytti asetta aina 1960-luvulle saakka, jolloin vielä käytössä olleet tarkka-ampujamallit korvattiin pääosin Dragunoveilla. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 venäläisillä tai Venäjän aseistamilla joukoilla on nähty Mosin-Nagant-kiväärejä.[2]
Kivääri oli alun perin voittaja kilpailussa, jonka keisarillinen Venäjä järjesti vanhentuneiden Berdan-kiväärien korvaamiseksi, ja siinä yhdistettiin Sergei Mosinin suunnittelema makasiini belgialaisen Leon Nagantin lukkomekanismiin. Armeija olisi halunnut Nagantin suunnitteleman kiväärin sellaisenaan, mutta isänmaallisuussyistä ulkomaalaisen ei voitu antaa voittaa kilpailua. Aseen nimitys kolmen linjan kivääri tulee sen kaliiperista, joka oli vanhan pituusmitan linjan mukaan kolme tuuman kymmenesosaa (.30). Kivääriä valmistettiin Ranskassa (Manufacture Nationale d’Armes de Châtelleraut Châtelleraut:ssa) ja Venäjällä Izhevskissä ja Tulassa sekä Siestarjoella. 500 000. kolmen linjan kivääri valmistettiin juliaanisen kalenterin mukaan 21. maaliskuuta 1897 mennessä. Saman vuoden loppuun mennessä oli varusteltu loppuun kiväärihankinnan ensimmäinen vaihe, ja 1898 alkoi toinen vaihe. Venäjän-Japanin sodan alkuun mennessä oli Venäjän keisarillisella armeijalla jo 3 800 000 mainitun tyypin kivääriä.
Aseesta on olemassa useita muunnelmia, joista alkuperäisen M1891-mallin lisäksi mainittakoon M1938- ja M1944- sekä M07-karbiinimallit, sekä M91/30 joka on Neuvostoliitossa paranneltu versio alkuperäisestä M1891:stä.lähde?
Suomalaiset M/91-24 ”Lotta-kivääri”, M/27, M/28 ja M/28-30 ”Pystykorvat” sekä M/39 ”Ukko-Pekka” ovat vanhoista Mosin–Nagantin osista koottuja. Piippuja, tähtäimiä ja tukkeja on valmistettu myös Suomessa. Suomessa valmistettiin myös kivääriä M/85 / Tkiv 85 joka on raskaasti muuteltu Mosin-Nagant; kivääri on edelleen palveluskäytössä tarkkuuskiväärinä Suomen puolustusvoimissa[3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.russian-mosin-nagant.com/finland.html
- ↑ Conscripts sent to fight by pro-Russia Donbas get little training, old rifles, poor supplies Reuters
- ↑ Suuronen, Pekka: Oodi Mosin-Nagantille (2) Eralehti.fi. 16.11.2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mosin-Nagant.net (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Russian-Mosin-Nagant.Com (englanniksi)