Renamo
| Mosambikin kansallinen vastarintaliike Resistência Nacional Moçambicana |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1975 |
| Johto |
|
| Ideologia |
nationalismi konservatiiviliberalismi oikeistopopulismi |
| Poliittinen kirjo | oikeisto |
| Toimisto | Maputo |
| Kansanedustajia | 89 / 250 |
| Kansainväliset jäsenyydet | Centrist Democrat International |
| Nuorisojärjestö | RENAMO - Liga da Juventude |
.png)
Renamo eli Mosambikin kansallinen vastarintaliike (port. Resistência Nacional Moçambicana) on mosambikilainen konservatiivinen ja antikommunistinen poliittinen puolue.
Se perustettiin Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 nimellä Movimento Nacional de Resistência (MNR) ja se toimi aluksi hallituksen vastaisena aseellisena järjestönä. Apartheid-ajan Etelä-Afrikka ja Ian Smithin johtama Rhodesia osallistuivat Renamon luomiseen, pyrkien käyttämään sitä sijaissotana hallitsevaa kommunistista Frelimo-puoluetta vastaan ja horjuttamaan maan sisäistä tilannetta terroristitoiminnan avulla.[1][2] Rhodesian tukemana Renamo aloitti aseellisen kapinan Frelimon hallitusta vastaan vuonna 1977, mikä käynnisti Mosambikin sisällissodan.[3]
Renamon ensimmäinen johtaja oli André Matsangaissa. Hänen kuoltuaan vuonna 1979 johtajaksi valittiin Afonso Dhlakama, joka toimi tehtävässä kuolemaansa vuonna 2018 asti.[4] Hänen seuraajakseen valittiin Ossufo Momade.
Sisällissodan aikana Renamo oli vastuussa lukuisista siviilien tappamisista ja sieppauksista sekä julkisten tilojen ja yksityisomaisuuden tuhoamisesta Mosambikissa.[5][6] Se suoritti myös iskuja Malawissa, Sambiassa ja Zimbabwessa. Renamo sai aineellista ja poliittista tukea konservatiivisilta hallituksilta ja kannattajilta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.[7]
Renamo ja Frelimo solmivat Rooman rauhansopimuksen lokakuussa 1992, joka päätti Frelimon yksipuoluejärjestelmän ja käynnisti monipuolueiset demokraattiset vaalit.[8] Vastineeksi Renamo lupasi luopua aseellisesta taistelusta ja harjoittaa toimintaansa poliittisin keinoin uuden vaalijärjestelmän puitteissa.[9] Sodan päätyttyä Renamo keskittyi perustuslaillisten uudistusten ja vahvan kotimaisen yksityisen sektorin edistämiseen.
Renamo aloitti uudelleen aseellisen konfliktin Frelimo-hallitusta vastaan vuonna 2013 syyttäen hallitusta korruptiosta ja Frelimon virkamiesten tukemasta vaalipetoksesta.[10] Ennen vuoden 2014 vaaleja pyrittiin rauhaan, mutta Renamo keskeytti vaalitulosten vastustamisen ja aseellinen konflikti jatkui.[11] Vuonna 2017 puolueen johtaja Afonso Dhlakama solmi tulitauon ja aloitti rauhanneuvottelut hallituksen kanssa. Elokuussa 2019 solmittiin uusi rauhansopimus, joka käytännössä päätti kapinan.[8]
Rauhansopimuksen vastustajista muodostui nopeasti hajaryhmä nimeltä Renamo Military Junta (RMJ), joka jatkoi pienimuotoista sissitoimintaa aina joulukuuhun 2021, jolloin viimeiset sen jäsenet antautuivat Mosambikin turvallisuusjoukoille.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuukka Tervonen: Mosambikissa allekirjoitettiin rauhansopimus: kahden puolueen sodissa on kuollut puolen vuosisadan aikana yli miljoona ihmistä Helsingin Sanomat. 1.8.2019. Viitattu 12.6.2024.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Joseph Hanlon: Mozambique: The Revolution Under Fire, s. 351. Zed Books, 1984. ISBN 0-86232-940-X (englanniksi)
- ↑ Renamo, Malawi and the struggle to succeed Banda: Assessing theories of Malawian intervention in the Mozambican Civil War arts.monash.edu.au. Marraskuu 11, 2009. Arkistoitu 28 March 2012. (englanniksi)
- ↑ Margaret Hall & Thomas Young: Confronting Leviathan: Mozambique since independence, s. 117-120. Athens, Ohio, USA: Ohio University Press, 1997. ISBN 0-8214-1191-8 (englanniksi)
- ↑ Borges Nhamirre, Matthew Hill ja Brian Latham: Afonso Dhlakama, Mozambique's Opposition Leader, Dies at 65 Bloomberg. 3.5.2018. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Rachel Waterhouse: La reconstruction du Mozambique marque le pas Le Monde diplomatique. Toukokuu 1991. Arkistoitu 7.11.2023. Viitattu 12.6.2024. (ranskaksi)
- ↑ Lisa Hultman: The Power to Hurt in Civil War: The Strategic Aim of Renamo Violence. Journal of Southern African Studies, Joulukuu 2009, nro 35, s. 821-834. Taylor & Francis, Ltd.. JSTOR:40600031 (englanniksi)
- ↑ Rolf Steinbuch: Mosambik: Schwarz und arm und ziemlich weit weg (2. Auflage), s. 53. Stuttgart: Schmetterling Verlag GmbH, 2010. ISBN 978-3896570130 (saksaksi)
- ↑ a b Tervonen, 2019
- ↑ Christopher Alden: Mozambique and the Construction of the New African State: From Negotiations to Nation Building, s. 15-31. Palgrave Macmillan, 2001. ISBN 0-312-23594-1 (englanniksi)
- ↑ Mozambique army destroys rebel base: police South African Associated Press. 12.9.2016. Arkistoitu 24.9.2016. (englanniksi)
- ↑ BBC: Mozambique rivals agree ceasefire ahead of elections BBC. 25.8.2014. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Mozambique: End of Renamo Military Junta, says UN envoy – AIM Club of Mozambique. Arkistoitu 19.6.2022. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)