Mitsubishi A6M Reisen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mitsubishi A6M)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
A6M Zero
A6M3 malli 22
A6M3 malli 22
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Japani
Valmistaja Mitsubishi
Suunnittelija Jirō Horikoshi
Ensilento 1. huhtikuuta 1939
Poistettu käytöstä 1945
Tila ei käytössä
Pääkäyttäjät keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat
Japanilaisen lentotukialuksen lentokoneita lähdössä hyökkäämään Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Etualalla Mitsubishi A6M Reisen.

Mitsubishi A6M Reisen (jap. 零戦, Reisen) eli Zero, virallisesti (jap. 零式艦上戦闘機, Reishiki kanjōsentōki, tyypin 0 laivastohävittäjä Liittoutuneiden kooditunnus Zeke) oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien suorituskykyisin hävittäjälentokone toisen maailmansodan alussa.

Zeron kehittely alkoi alkuvuodesta 1937 heti Mitsubishi A5M tuotannon alettua. Keisarillisen Japanin laivasto asetti koneelle vaatimukset, joiden mukaan nopeuden tuli olla 500 km/h. Nousutavoite oli 3 000 metriin 3,5 minuutissa ja lentoajan tuli olla kaksi tuntia normaalinopeudella tai 6–8 tuntia säästönopeudella. Nakajima piti vaatimuksia mahdottomina toteuttaa. Vuoden 1939 loppupuolella Mitsubishi valmisti ensimmäinen prototyypin A6M1 11-shiki. Kone sai tyyppimerkinnän ”12-shi” keisari Hirohiton 12. hallintovuoden mukaan. Koska vuosi 1940 on japanilaisen keisarikalenterin mukaan vuosi 2600, kone sai nimen Rei-shiki jōkansentōki (tyypin 0 laivastohävittäjä), josta muodostettiin lyhenne Reisen. Koska japanin kielen kanji rei voidaan lukea myös zero, konetta kutsuttiin myös nimellä Zerosen, millä nimellä se tunnetaan. Liittoutuneiden A6M2:lle antamat nimet olivat ”Ben”, myöhemmin ”Ray” ja lopulta ”Zeke”, joka oli Zeron virallinen tunnistusnimi. Zero sittemmin jäi käytännössä lentäjien käyttämäksi nimeksi.[1]

Kone oli rakenteeltaan alatasoinen ja kokometallinen, mutta peräsin ja ohjainpinnat olivat kangaspäällysteiset. Rakenteen materiaalina oli kevyt ja kova, mutta hauras ”Extra-Super Duraluminum” -alumiiniseos.lähde? Kevyen rakenteensa ansiosta Zero pystyi täyttämään asetetut vaatimukset suorituskyvystä sekä kantamasta, mutta varjopuolina olivat ohjaamon panssaroinnin puute sekä polttoainesäiliöt, joissa ei ollut panssaria tai itsetiivistyvää kumipäällystettä.

Ohjaamon kuvun ”kasvihuonetyyppinen” rakenne antoi lentäjälle vapaan näkymän ympärilleen, vaikka kaarevuus aiheutti jonkin verran vääristymiä näkökenttään. Varustuksena oli radion lisäksi pitkien etäisyyksien suunnistamista varten radiokompassi ja siihen liittyvä radiosuuntima-antenni ohjaajan takana. Lentäjät useimmiten kuitenkin poistivat radion, koska se oli tuohon aikaan raskas ja tilaa vievä muutenkin ahtaassa ohjaamossa.lähde?

Zeron aseistuksena oli alun perin rungossa moottorin yläpuolella kaksi 7,7 mm tyypin 97 konekivääriä, jotka olivat lisenssivalmistettuja Vickers-konekiväärejä. Lisäksi kummassakin siivessä oli yksi 20 millimetrin tyypin 99 malli 1 konetykki, joka oli lisenssivalmistettu 20 mm Oerlikon. Ase oli muuten sama kuin MG FF, mutta käytti alkuperäistä 20x72 RB patruunaa.[2] Aseistus oli suunnitteluaikanaan tehokas, joskin tykkien ammusten lähtönopeus oli alhainen, mikä aiheutti ongelmia suhteessa konekiväärien osumakuvioon. Lisäksi koneisiin voitiin asentaa siipien alle kaksi 60 kg:n pommia. Zero voitiin varustaa rungon alle sijoitettavalla lisäpolttoainesäiliöllä.

Zeron kevyt rakenne sekä pieni siipikuormitus mahdollistivat hyvät kaartotaisteluominaisuudet. Liittoutuneiden käytössä olleet Curtiss P-40 Tomahawk, Grumman F4F Wildcat ja Hawker Hurricane -hävittäjät olivat usein pulassa Zeron kanssa ensimmäisen sotavuoden ajan. Osaksi lentäjien puutteellisen kokemuksen, mutta myös virheellisen ilmataistelutaktiikan vuoksi, kunnes liittoutuneet kehittivät sopivat taistelumenetelmät Zeroa vastaan. Paras niistä oli käyttää hyväksi Zeron huonohkoa syöksynopeutta, hyökkäämällä nopeusedun turvin Zeron kimppuun yläpuolelta ja irtautumalla taistelusta – jatkaen syöksyä Zeron ohi. F6F Hellcatin saavuttua rintamalle, myös Zeron suuri nousunopeusetu tasoittui. Silti Zero oli erittäin vaarallinen vastustaja, etenkin kokeneen japanilaispilotin käsissä sodan loppuun asti.

A6M:n ensimmäinen palveluskäyttöversio oli A6M2 tyyppi 11, joka saatiin 1940 lopulla laivueisiin. Toisen maailmansodan alkaessa oli lentotukialuskoukulla, kääntyvillä siivenkärjillä ja ahtimellisella Nakajima Sakae -moottorilla varustettujen A6M2 tyyppi 21:n tuotannossa. Loppuvuodesta 1942 palvelukseen tuli A6M3 tyyppi 32, jossa oli tylpät siivenkärjet ja joka sai liittoutuneiden koodistossa nimen ”Hamp”. Koneen lopullisessa sarjatuotantomallissa A6M5 oli edeltäjiään tehokkaampi moottori ja parempi aseistus. Se tuli laivuekäyttöön loppuvuodesta 1943 kaikilla keisarillisen Japanin laivaston lentotukialuksilla.

A6M1, tyyppi 0, Prototyyppi

Ensimmäinen A6M1 prototyyppi valmistui maaliskuussa 1939 voimanlähteenään 780 hevosvoiman (580 kW) Mitsubishi Zuisei 13 kaksilapaisella potkurilla. Koneen ensilento oli 1. huhtikuuta samana vuonna. Konetyyppi läpäisi testinsä erittäin lyhyessä ajassa. Syyskuussa kone oli jo laivaston testeissä tyyppinimellä A6M1 tyyppi 0 ainoana muutoksena potkurin vaihto kolmilapaiseksi, jotta koneen värinäongelmat saataisiin ratkaistua.

A6M2, tyyppi 0 Malli 11

Samaan aikaan kun Japanin laivasto testasi kahta ensimmäistä prototyyppiä, kolmanteen malliin ehdotettiin moottoriksi 940 hp (700 kW) Nakajima Sakaeta. Mitsubishillä oli jo ennestään samaan luokkaan kuuluva moottori, joten he olivat haluttomia käyttämään Sakaen vastaavaa. Kun ensimmäinen Sakae-moottorinen versio A6M2 valmistui tammikuussa 1940, moottori auttoi Zeroa jopa ylittämään alkuperäiset suoritusvaatimukset.

Uusi versio osoittautui niin lupaavaksi, että laivasto käski rakentaa 15 kappaletta hävittäjiä ja lähettää ne Kiinan rintamalle jo ennen kuin testit oli käyty loppuun. Koneet saapuivat Mantšuriaan toukokuussa 1940 ja niistä saatiin ensimmäiset kokemukset Chongqingissa heinäkuussa. Koneet osoittautuivat ylivoimaisiksi Neuvostoliiton Polikarpov I-16 ja I-153- hävittäjiin verrattuna, vaikka nämä koneet olivat vaarallisia A5M-mallille. Eräässä yhteenotossa 13 Zeroa ampui alas 27 I-15- ja I-16-konetta kolmessa minuutissa ilman omia tappiota. Kuultuaan Kiinan kokemuksista laivasto tilasi A6M2 tyyppi 0 malli 11:tä välittömästi tuotantoon.lähde?

A6M2, Tyyppi 0 Malli 21

Kun ensimmäiset 65 konetta oli toimitettu marraskuuhun 1940 mennessä, tuotantolinjoilla suoritettiin lisää muutoksia. Koneeseen lisättiin taittuvat siivenkärjet, jotta kone mahtui lentotukialusten hisseihin ja hangaareihin. Tämä malli sai numerokseen 21, josta tuli valmistetuin malli toisen maailmansodan alkuaikana. Näistä 740 konetta valmistui Mitsubishin ja 800 Nakajiman tehtailla. Myös kahta muuta versiota A6M2:sta valmistettiin, mutta huomattavasti vähemmän. Nakajimalla tehtiin A6M2-N ”Rufe” -vesitasoa (joka tosin perustui malliin 11) ja A6M2-K kaksipaikkaista harjoituskoneversiota, jota tehtiin Hitachilla ja Sasebon tehtailla.lähde?

A6M3, Tyyppi 0 Malli 32

Vuonna 1941 Nakajima esitteli uuden Sakae 21 -moottorinsa, joka käytti kaksivaiheista suora-ahdinta parantaakseen Zeron suurten lentokorkeuksien lento-ominaisuuksia. Tehoa moottori tarjosi 1130 hevosvoimaa.lähde?

Uusi Sakae oli hieman painavampi ja jonkin verran pidempi kuin vanha johtuen ahtimista, joten koneen painopiste siirtyi liian eteen silloisen koneen rakenteelle. Tämän vuoksi moottorin kiinnityskohtaa siirrettiin noin 20 cm taaksepäin kohti ohjaamoa. Sivuvaikutuksena tämä toimenpide aiheutti polttoainesäiliön pienenemisen 518 litrasta 470 litraan, koska säiliö sijaitsi heti moottorin takana.lähde?

Ainoat muut suuremmat muutokset koskivat siipiä, joista poistettiin Malli 21:n taittuvat siivenkärjet. Lisäksi siipiin asennettiin suuremmat ammussäiliöt, jotka sisälsivät 100 kappaletta 20 mm ammuksia. Nämä muutokset johtivat Yhdysvallat luulemaan joksikin aikaa, että kyseessä oli uusi konemalli, joten sille annettiin koodinimeksi Hamp. Koneeseen tehdyt muutokset vaikuttivat kuitenkin koneen lento-ominaisuuksiin enemmän kuin oli odotettu. Kone oli yleisesti nopeampi, mutta liikehtimiskyky, nousunopeus sekä lentosäde kärsivät niin paljon, että lentäjät valittivat koneen uusista puutteista.lähde?

A6M3, Tyyppi 0 Malli 22

Korjatakseen uuden malli 32:n puutteet tehtiin uusi versio, jossa olivat malli 21:n taittuvat siivenkärjet, uudet siivensisäiset polttoainesäiliöt sekä kiinnikkeet 330 litran pudotettaville lisäsäiliöille, yksi kummankin siiven alle. Sisäinen polttoainekapasiteetti nostettiin 570 litraan. Uusi kone sai mallinimekseen 22. Joitakin koneita valmistettiin koemielessä aseistuksenaan 30 mm Tyyppi 5 tykki ja koneen mallina oli tällöin A6M3b malli 22b.

A6M4

A6M4 mallin olemassaolo on kiistanalainenkenen mukaan?. Jotkin lähteet esittävät, että se oli kokeellinen turboahdettu versio suurten lentokorkeuksien hävittäjäksi.lähde?

A6M5, Tyyppi 0 Malli 52

A6M5 oli radikaalimpi muunnos A6M3 Malli 22:een verrattuna. Koneen siipien kärjet muutettiin kiinteiksi sekä kuorirakennetta muutettiin paksummaksi, jolla saavutettiin suurempi syöksynopeus. Lisäksi moottorin pakosarjaa parannettiin laittamalla neljä pakoputkea moottorin molemmin puolin pakokaasun virtauksen tehostamiseksi, jolla tehoa saatiin lisää. Tämä malli oli kaikista Zerojen versioista, suurimman lakikorkeuden omaava: joka oli 11 740 metriä.[3][4]

Koneen versioihin kuuluivat:

- A6M5a Malli 52a ”Kō”, jossa oli Tyypin 99-2 tykki Mk 4 ammusvyöllä rumpulippaallisen Mk 3:n sijasta mahdollistaen suuremman ammuskapasiteetin.

- A6M5b Malli 52b panssarilasisella tuulilasilla, polttoainesäiliön palonsammuttimella sekä 13,2 mm tyyppi 3 Browning konekiväärillä, joka korvasi 7,7 mm Tyyppi 97 konekiväärin moottorin suojapellityksessä.

- A6M5c Model 52c ”Hei” panssaroinnilla ohjaamon tuulilasissa sekä ohjaajan tuolissa. Versio oli myös aseistettu kolmella 13,2 (yksi moottorin suojapellityksessä ja kaksi siivissä) sekä kahdella Tyyppi 99-II tykillä (yksi kummassakin siivessä). Koneeseen voitiin asentaa joko 367 litran lisäpolttoainesäiliö tai sen sijaan 250 kg:n pommi. Mallin huippunopeus oli 540 km tunnissa ja se saavutti 8 000 metrin korkeuden alle kymmenessä minuutissa.

- A6M5d-S yöhävittäjäversio aseistettuna ylöspäin ampuvalla (Schräge Musik-tyyppisellä) 20 mm Tyyppi 99 tykillä.

- A6M5-K kaksipaikkainen koulutusversio

A6M6c

Muutoin samanlainen kuin A6M5c, mutta koneessa oli itsepaikkautuvat polttoainesäiliöt siivissä ja Nakajima Sakae 31a -moottori vesi-metanoli-ruiskutuksella hetkellisen lisätehon aikaansaamiseksi. Huippunopeus oli 565 km/h, ja se oli Zero-versioista suurin.[4]

A6M7, tyyppi 0 malli 63

Sama kuin A6M6, mutta tarkoitettu kamikazehyökkäyksiä varten.

A6M8

Muutoin sama kuin A6M6, mutta Mitsubishi Kinsei 62 -moottorilla. Vain kaksi prototyyppiä valmistui.lähde?

Zeron seuraajaksi suunniteltiin Mitsubishi A7M Reppūa, mutta lukuisten viivytysten vuoksi vain yhdeksän prototyyppiä ja yksi tuotantoversio valmistuivat, eikä yksikään näistä osallistunut sotatoimiin.lähde?

Eniten ilmavoittoja Zerolla ovat saavuttaneet pursimies Hiroyoshi Nishizawa (87) ja aliluutnantti Tetsuzō Iwamoto (noin 80).[5] Kaikkein tunnetuin Zero-lentäjä oli kuitenkin japanilainen pursimies, myöhemmin luutnantti Saburō Sakai, joka ampui alas 64 viholliskonetta. Elokuussa 1942 hän haavoittui vakavasti ilmataistelussa Guadalcanalin taistelussa ja menetti oikean silmänsä. Toivuttuaan hän palasi lentopalvelukseen ja saavutti sodan lopulla vielä neljä ilmavoittoa. Vuonna 1957 hän kirjoitti Samurai-nimisen muistelmateoksen.lähde?

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&09.0600009,06 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&012.&&&&0012,0 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.0500003,05 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&022.044000022,44 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01680.&&&&001 680 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ””..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ””.2 796[6] kg

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0533.&&&&00533 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03105.&&&&003 105 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&010000.&&&&0010 000 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&015.070000015,7 m/s
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0107.0400000107,4 kg/m²
  • Teho-painosuhde: 0.294

Aseistus

  • konekivääri 2 x 7,7 mm
  • tykki 2 x 20 mm
  • pommit
    • 2 x 30 kg + 1 x 60 kg
    • 2 x 250 kg kamikaze-tehtävissä
  • Donald, David: The Military Propeller Aircraft Guide – From 1914 to present day, Chartwell Books, 1999, Lontoo, Englanti ISBN 0-7858-1023-4 (englanniksi, s. 50-51)
  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 235)
  • Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät 1937–1945, Osprey, 2002. ISBN 952-5186-25-3
  1. http://rwebs.net/avhistory/history/Zeke32.htm (Viitattu 19.7.2014)
  2. Williams, Anthony G.: Rapid Fire, s. 36, 65–66, 162. Airlife publishing, 2003. ISBN 1-84037-435-7 (englanniksi)
  3. http://www.combinedfleet.com/ijna/a6m.htm (Viitattu 24.7.2014)
  4. a b Donald D., 1999: s. 50
  5. Sakaida, H., 2002: s. 10–12, 36–38, 103
  6. Chant: s. 235

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]