Pete Malmi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mika-Petteri Malmi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pete "Räkä" Malmi (oik. Mika-Petteri Malmi; 4. helmikuuta 1960 Järvenpää – 24. marraskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen laulaja. Hänen ja Andy McCoyn yhtye Briard levytti esikoissinglensä "I Really Hate Ya" vuonna 1977. Singleä pidetään ensimmäisenä suomalaisena punk-levytyksenä.[1]

Musiikki ja elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pete Malmi tutustui Hulkon veljeksiin Anttiin (Andy McCoy) ja Ilkkaan (Ikke) kotikaupunginosassaan Vuosaaressa. Veljekset olivat lähtöisin Pelkosenniemeltä ja muuttaneet Oulun ja Tukholman kautta Itä-Helsinkiin. Tuohon aikaan Andyn isoveli Ilkka oli 11-vuotias. Malmi sai vihiä kersasta, joka soittaa kitaraa kuin Jimi Hendrix (Antti Hulkko), ja niin hän perusti veljesten kanssa yhtyeen nimeltä Philadelphia Motherfuckers. Malmi lauloi englanniksi: se oli hänelle luontevaa, sillä hän oli asunut Englannissa seitsemän vuotta.[2][1] Andy soitti kitaraa ja hänen veljensä Ilkka bassoa (mm. nimellä Jan Vincent). Rumpuihin saatiin Sidi Vainio. Jossakin vaiheessa bändin nimi muuttui Briardiksi (Peten briard-rotuisen Humphrey-nimisen koiran mukaan).[3] Malmi hommasi bändin keikalle Linnanmäen kesäkauden päättäjäisiin vuonna 1977. Tuon legendaarisen keikan Pete sai sovittua, koska väitti yhtyeen musiikin muistuttavan Mattia ja Teppoa.[3] Finndiscillä työskennellyt Robin Lindberg oli vihjannut esimiehelleen Jaakko Salolle, että Linnanmäellä esiintyy joku uusi bändi, ja niin Lindberg oli paikalla katsomassa yhtyettä pomonsa kehotuksesta. Näin Briard sai levytyssopimuksen.[2] Malmi keksi Andy McCoyn taiteilijanimen; Malmin liikanimi "Räkä" taas oli McCoyn antama.[1]

Briardin jälkeen Malmi siirtyi Widowsiin, kun Widowsin aiempi laulaja oli joutunut vankilaan. Widowsissa hän oli kuitenkin mukana vain yhden Helsingin esiintymisen ja yhden julkaisematta jääneen singlen ajan. Myöhemmin Briard julkaisi comeback-albumit (1983 ja 1996).

Malmin ainoa sooloalbumi Malmi ilmestyi 1981.[1] Levyllä Pete Malmin kanssa työskenteli taitavia muusikoita, kuten Jukka Orma, Jimi Sumén, Andy McCoy, Mikko Saarela, Puka Oinonen ja Pekka Hedkrok.[4] Albumilla hänen musiikkityylinsä ei enää kuulostanut punkilta vaan muistutti enemmän uutta aaltoa, ja jossakin määrin musiikissa kuului myös vaikutteita David Bowien tuon ajan tuotannosta.

Malmin yhtye Fast Beethovens julkaisi 1983 ainoaksi jääneen singlensä. 1990-luvun alussa Malmilla oli High Society -niminen yhtye, joka julkaisi 1990 yhden omakustannesinglen "Hot Show Keeps You Rockin'". Malmin Briard-yhtyeen ulkopuolinen virallinen tuotanto julkaistiin kokonaisuudessaan Johanna-levy-yhtiön kautta lukuun ottamatta 1992 ilmestynyttä 7" singleä "Because You Broke My Heart" / "Find Me a Motor". Singlellä soittavat rummuissa Keimo Hirvonen, bassossa Silu Seppälä, kitaroissa Juha Metsola ja Lyle.

Malmi osallistui myös Maukka Perusjätkän ja Ralf Örnin musiikkiprojekteihin 1970-luvun lopun sekä 1980-luvun alun vaihteessa. Tommi Läntisen Tom Dozen -yhtyeen ainoaksi jääneelle levylle Malmi oli tekemässä kappaletta nimeltä "Alaska". Lisäksi hän on säveltänyt kaksi kappaletta jazzkitaristi Jani Malmin levylle.

Musiikkilehdistössä ja musiikkipiireissä yleensäkin Malmi tunnettiin boheemeista elämäntavoistaan. Suorasukaiseen tyyliin esiintyvä Malmi mainitaan Clifters-hitissä "Hyvä bore"[1], ja hän esiintyy Pete Maunula -nimisenä hahmona Ari Wahlstenin romaaneissa Kosteiden mestojen balladi (Gummerus, 2012) ja Jobikirja (Gummerus, 2014).

»Mä Räkä-Malmin tänään näin
Sen smaili oli väärin päin
Se joi mun kaljaa salaa
kun mä käänsin pääni seinää päin.»
(Clifters: "Hyvä Bore", sanat: Jaana Rinne)

Musiikin ulkopuolella Malmi työskenteli useita vuosia lihanleikkaajana. Toisena intohimonaan musiikin lisäksi Malmilla oli jalkapallo, jota hän pelasi musiikkilehti Rumba Ragulins-joukkueen kapteenina Helsingin piirin alasarjoissa.[1]

Pete Malmi kuoli 47-vuotiaana helsinkiläisessä sairaalassa 24. marraskuuta 2007, yli vuoden jatkuneen sairaalahoidon jälkeen.[1] Andy McCoy omisti osan kiitoksistaan "just edesmenneelle Pete Malmille" ottaessaan vastaan Hanoi Rocks -yhtyeen saamaa RockFinlandia-palkintoa 5. joulukuuta 2007 Helsingin Jäähallissa pidetyn konserttitapahtuman yhteydessä.

Vuonna 2011 ilmestyi sarjakuvakirja nimeltä Stadipunkin kuulustelupöytäkirja. Teoksen tekstit ovat Pete Malmin ja Kyky Ahosen käsialaa ja kuvitus Kyky Ahosen tuotantoa. Sarjakuva kertoo hupaisia tarinoita Pete Malmin elämästä,[5] mutta käsittelee lopuksi myös miehen saamia aivoverenvuotoja ja kuolemaa.[6] Sarjakuvakirjan seikkailuista todelliseen tapaukseen viittaa ainakin Kill Cityssä Briardin keikalla sattunut episodi.[7][8]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmi (1981 Johanna, JHN 2048, julkaistu uudelleen bonusraidoilla 2005 JHNCD 2048)

  • Rock and Roll 3:04
  • Aikido Garden 3:35
  • Flight #1 3:04
  • But the Lights Stayed Out 3:11
  • Run Rabbit Run 3:10
  • We Can Really Move Fast 3:55
  • Sunday 4:56
  • Suicide Sue 4:09
  • On Offer 4:12
  • Car 3:39 (bonusraita – julkaistu aiemmin singlenä 1982, JHNS 225)
  • Can't Say No 3:08 (bonusraita – julkaistu aiemmin singlenä 1982, JHNS 225)
  • In All Big Cities 3:21 (bonusraita – Fast Beethovens:n single 1983, JHNS 521)
  • Allright 2:56 (bonusraita – Fast Beethovens:n single 1983, JHNS 521)
  • Rock and Roll 2:55 (bonusraita – alkuperäinen singleversio 1980, JHNS 144)

Pete Malmi (1992 HEY-02, 7")

  • Because You Broke My Heart 3:48 / Find me a motor 3:18

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Helsingin Sanomat
  2. ↑ a b Bruun, Seppo et al.: Jee jee jee : suomalaisen rockin historia, s. 250. WSOY, 2001 (3. painos). ISBN 951-0-22503-7
  3. ↑ a b Helmet -- Miss World / Briard haku.helmet.fi. Viitattu 30.9.2017.
  4. ↑ Helmet -- Malmi / Pete Malmi haku.helmet.fi. Viitattu 11.10.2017.
  5. ↑ Helmet -- Stadipunkin kuulustelupöytäkirja / [teksti: Pete Malmi & Kyky Ahonen ; piirrokset: Kyky Ahonen] haku.helmet.fi. Viitattu 29.9.2017.
  6. ↑ Malmi, Pete & Ahonen, Kyky: Stadipunkin kuulustelupöytäkirja, s. 44–53. Books On Demand GmbH, 2011.
  7. ↑ Bruun, Seppo et al.: Jee jee jee : suomalaisen rockin historia, s. 270. WSOY, 2001 (3. p.).
  8. ↑ Malmi, Pete & Ahonen, Kyky: Stadipunkin kuulustelupöytäkirja, s. 28–29. Books On Demand GmbH, 2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pete_Malmi&oldid=19342134”