Raivaaja Vilppula
| Vilppula | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Putilovin telakka, Pietari |
| Laskettu vesille | 1916 |
| Palveluskäyttöön | 1916, Suomen merivoimille 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 25. heinäkuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 268 t |
| Pituus | 44 m |
| Leveys | 6,1 m |
| Syväys | 2,5 m |
| Koneteho | 336 kW |
| Propulsio | 2 × Yarrow & Schultz höyrypannua |
| Nopeus | 10 solmua |
| Miehistöä | 35 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 75 mm Canet 2 × konekivääriä |
| Miinat | 40 miinaa |
Vilppula (aiemmin Zashthitnik (Puolustaja) sekä T-2) oli Suomen merivoimien miinanraivaaja.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus rakennettiin 1916 Putilovin telakalla Pietarissa. Venäjän keisarikunnan laivasto jätti aluksen Suomeen maasta poistuessaan. Se otettiin 1918 Suomen merivoimien palvelukseen.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen heikon rungon ja vaatimattoman konetehon vuoksi sitä käytettiin miinalaivueen harjoituksissa tuki- ja varastoaluksena. Alus oli myös jonkin verran koealuksena testattaessa miinanraivauskalustoja. Pääosan ajasta se oli kuitenkin satamassa.
Talvi- ja jatkosodassa Vilppula oli emälaivana. Se upposi 25. heinäkuuta 1944 torpedon osuttua Neuvostoliiton ilmavoimien Boston-tyyppisen lentokoneen hyökkäyksessä Porkkalan Stora Träskön laiturissa.[1] Hylky ei kiinnostanut venäläisiä, joten vasta suomalaiset nostivat sen 1950-luvun lopulla. Jotain irrallista on vielä upottamispaikalla pohjassa hajallaan.
Vilppulan sisaralus oli Rautu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Auvinen, s. 40