Miekojärvi (Norrbotten)
| Miekojärvi | |
|---|---|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Ruotsi |
| Läänit | Norrbottenin lääni |
| Maakunnat | Norrbotten |
| Kunnat | Ylikainuun kunta, Ylitornion kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Sangisjoen vesistö |
| Valuma-alue | vesistön pääuoma |
| Järveen tulevat joet | Raitajoki, Sääjoki, Saittajoki |
| Laskujoki | Miekolompolo Kiilisjärveen |
| Järvinumero | SE737363-183086 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 99 m mpy. [1] |
| Pituus | 14,097 km [2] |
| Leveys | 3,22 km [2] |
| Rantaviiva | 46,054 km [1] |
| Pinta-ala | 17,491 km² [1] |
| Suurin syvyys | 17 m [3] |
| Valuma-alue | 314,58 km² [4] |
| Keskivirtaama | 3,11 m³/s [5] |
| Saaria | 7 (suuria) |
 Miekojärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Miekojärvi (myös ruots. Miekojärvi) on Ruotsissa Norrbottenissa Ylikainuun ja Ylitornion kunnissa sijaitseva järvi, joka kuuluu Sangisjoen vesistöön. Järven seutu on kaksikielinen ja tässä artikkelissa käytetään paikoista meänkielisiä nimiä, jos se on järkevää. Miekojärvi on Norrbottenin maakunnan suurin järvi [a].[4][2][6]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miekojärvi on 14,1 kilometriä pitkä, 3,2 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 1 749 hehtaaria eli 17,49 neliökilometriä. Järvi on suhteellisen pitkä ja se on leveä vain keskiosastaan. Kapeaa pohjoisosaa kutsutaan nimellä Nordsjöniksi, kapeaa eteläosaa Sydsjöniksi ja laajaa järvenselkää Storsjöniksi. Järvenosilla on myös meänkieliset nimet, mutta vain Sydsjönin nimitys Isojärvi esiintyy kartassa. Järven ilmeeseen vaikuttaa suuresti järven suurin saari, jolla ei ole karttanimeä. Se on 1,8 kilometriä pitkä ja 420 metriä leveä. Sen erottaa mantereesta kapea salmi Pjära. Saaressa ja sinne osoittavilla niemillä sijaitsee Miekojärven kylä, joka kuuluu Ylikainuun kuntaan. Nordsjönillä on viisi saarta, joiden nimiä ovat Kanisholmen, Basasholmen ja Tjäderholmen. Pitkän saaren itäpuolella on vielä neljä pientä saarta, joista suurin on nimeltään Lassholmen. Kylän länsipuolella sijaitsee rannassa Pjäraholmen, jonne johtaa tie. Sydsjönissä on yksi saari sekä niemi, jonka nimi Hapaholmen viittaa saareen. Jäärven suurin ilmoitettu syvyys on 17 metriä. Tavallisesti järvessä on noin neljä metriä syvää [3].[2][1]
Järven ympäristö on kylää ja muutamaa yksinäistä maatilaa lukuun ottamatta autiota metsämaata. Maasto on yleensä alavaa, mutta seudulla esiintyy joitakin korkeita moreenimäkiä. Nordsjönin itäpuolella kohoaa Pasaisenvaara 110 metrin korkeuteen järvestä ja länsipuolella vastaavasti Galmaberget 120 metrin ja Kajsaberget 80 metrin korkeuteen. Aivan Sydsjönin länsirannasta kohoaa Träsk Alkus 80 metrin korkeuteen. Kylälle tulee tie Ylikainuun taajamasta Alsånin kautta. Muut järvelle tehdyt tiet ovat metsäautoteitä eikä järveä voi pitkin kiertää kokonaan ympäri. Järvellä on kolme luontaista uimarantaa ja yksi leiriytymispaikka [3]. Ylitornion ja Ylikainuun kuntaraja alkaa etelässä järven lasku-uomasta ja se seuraa ensin järven eteläosan keskilinjaa järvenselälle, jossa se kääntyy koilliseen ja ylittää järven itärannan, ja lopuksi se kääntyy takaisin Nordsjöniin ja seuraa sen keskilinjaa pohjoiseen Raitajoelle.[2][1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven lähialueella, jonka pinta-ala on 68 km², on metsämaata (72,0 %), kosteikkoa (18,5 %), joutomaata (0,6 %), viljelymaata (0,1 %), asutusta ja tiestöä (0,1 %) ja vesistöä (8,6 %). Alueen maaperässä on esimerkiksi moreenia (52,1 %), turvetta (34,5 %), jäätikköjokimuodostumia (0,4 %), silttiä, hiekkaa ja soraa (0,8 %), savea (0,1 %) ja kalliota (3,4 %).[5]
Järven oma kalakanta sisältää yleisempinä lajina ahven, hauki, kuha, särki, lahna, kiiski, kuore, made, muikku ja salakka [3]. Ilmavalokuvissa näkyy Sydsjönissä kalankasvatuslaitos vedessä kelluvine verkkoaltaineen. Vuonna 2010 kasvattamolla tehtiin ilkivaltaa ja kaikki altaiden kalat päästettiin järveen. Kaksi karannutta kalalajia ei esiinnyt järvessä luontaisena: nieriä ja kirjolohi. Kumpikaan laji ei lisäänny järvessä, joka on niille esimerkiksi liian rehevä, mutta niiden vaikutus tuntuu järvessä kalojen eliniän verran eli noin vuoteen 2020 asti.[7]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miekojärvi kuuluu Sangisjoen vesistön (päävesistötunnus 3) yläjuoksulla sen pääuomaan [8]. Pääuoma on yläjuoksulla Raitajärvestä laskeva Raitajoki eli Noriån ja alajuoksulla vesireittinä Niva, Miekolompolo, Mittiån ja Nedre ån, joka laskee Kiilisjärveen. Miekojärvi on jo näiden takia läpivirtausjärvi ja järven valuma-alueen pinta-ala on 315 km². Raitajoen lisäksi järveen tulee muitakin vesistöjä. Niiden yhteinen valuma-alue on 68 km² suuruinen ja niistä voidaan mainita nimeltä muutama. Sääjoki tulee pohjoisesta ja laskee Miekojärven kylän kohdalle järven koillisrantaan. Sen lähdejärvi on Hirvijärvi. Sattaoja tulee järven itärantaan kaakosta ja pohjoisesta. Sen valuma-alueella sijaitsevat Sattajärvi ja Länsi Matkajärvi. Muita pieniä puroja ovat Galmabäcken, Stenviksbäcken ja Hukkabäcken, jonka valuma-alueella sijaitsee Hukkajärvi ja Lilla Stenträsket. Lasku-uoman Nivan keskivirtaaman arvioidaan olevan 3,1 m³/s [5]. Pääuoman alajuoksulla 60 kilometrin [a] päässä merenrannikolla pääuoman loppuosuus Sangisjoki laskee Perämereen Sankissa Kainuussa.[2][9][4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Miekojärvi, Norrbotten.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Svenskt Vattenarkiv - Vattenytor (SVAR 2012) suora linkki SVAR_2012_2 (ZIP)), SMHI, 2016, viitattu 14.1.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Miekojärvi Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 14.1.2021.(ruotsiksi)
- ↑ a b c d Miekojärvi Samfällighetsförening, ifiske.se, viitattu 15.1.2021 (suomeksi)
- ↑ a b c Miekojärvi (SE737363-183086) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 14.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Miekojärvi (Excel-lomake nro 33684), Vattenwebb, SMHI, viitattu 14.1.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b Sangisjoki (SE732982-185010) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 14.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ En ekologisk katastrof, Sveriges Radio, P4 Norrbotten, 2.9.2010, viitattu 15.1.2021 (ruotsiksi)
- ↑ Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF), Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 14.1.2021 (ruotsiksi)
- ↑ Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu, 274-283, 14.1.2021 (ruotsiksi)
