Luonnonmarjat
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Luonnonmarjat ovat luonnonvaraisten kasvien tuottamia marjoja. Suomessa kasvaa 37 luonnonvaraista syötävää marjaa. Ravintokäyttöön näistä hyödynnetään pariakymmentä lajia. Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat marjat ovat puolukka, mustikka, variksenmarja, vadelma, lakka, karpalo, pihlajanmarja, tyrni, juolukka ja mesimarja.
Pohjoisen luonnon valoisa kesä kypsyttää metsiin ja soille marjasadon, jota jokainen luonnossa liikkuja voi jokamiehenoikeuksien turvin hyödyntää. Suomen vuotuisen metsämarjasadon on arvioitu olevan yli 500 miljoonaa kiloa. Huononakin satovuonna luonnonmarjoja kypsyy yli 100 kg eli parikymmentä ämpärillistä jokaista suomalaista kohti.[1]
Luonnonmarjasadosta poimitaan talteen vain murto-osa. Esimerkiksi puolukan ja mustikan sadosta on arvioitu poimittavan vain 5–10 %. Lakan sadosta poimitaan talteen enemmän, kun taas esimerkiksi variksenmarjan suuri sato jää miltei kokonaan hyödyntämättä.
Luonnonmarjatuotteita jalostavien suomalaisyritysten marjatarpeesta jopa 90 prosenttia poimivat ulkomailta, kuten Thaimaasta, tulevat marjanpoimijat.[2]
Luonnonmarjoja syödään Suomessa keskimäärin kahdeksan kiloa henkeä kohden vuodessa.
Uhanalaisia, rauhoitettuja luonnonmarjoja Suomessa ovat euroopanmarjakuusi, lehtokielo, lehtovatukka ja sinikuusama[3]. Näistä lehtokielon sekä sinikuusaman marjat ovat myrkyllisiä ja euroopanmarjakuusi on kokonaan marjamaisten käpyjensä punaista siemenvaippaa lukuun ottamatta tappavan myrkyllinen.
Syötävät luonnonvaraiset marjat Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ahomansikka eli metsämansikka
- Isokarpalo
- Juolukka
- Karjalanruusu
- Kataja
- Koiranruusu
- Lakka eli hilla tai suomuurain
- Lehtovatukka
- Lillukka
- Mesimarja
- Metsäruusu
- Mustikka
- Mustaherukka eli mustaviinimarja
- Oratuomi
- Orjanruusu
- Pihlaja eli kotipihlaja
- Pikkukarpalo
- Pohjanpunaherukka
- Punamarjakanukka eli kornelikanukka
- Puolukka
- Riekonmarja eli tunturisianmarja
- Ruohokanukka
- Sianpuolukka
- Sinivatukka
- Suippoliuskaorapihlaja
- Suomenpihlaja
- Taikinamarja
- Tuomi eli metsätuomi
- Tyrni
- Tylppäliuskaorapihlaja
- Vadelma
- Variksenmarja eli kaarnikka[4]
Merkittävimmät myrkylliset luonnonmarjat Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopanmarjakuusi eli marjakuusi
- Kalliokielo
- Kielo
- Koiranheisi
- Korpipaatsama eli paatsama
- Lehtokielo
- Mustakoiso
- Mustakonnanmarja
- Näsiä eli riidenmarja
- Orapaatsama
- Oravanmarja
- Punakoiso
- Punakonnanmarja
- Sinikuusama
- Sudenmarja eli karhunmarja, kuolemanmarja tai käärmeenmarja
- Vehka eli suovehka[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Klemettilä, Hannele & Jaakola, Laura: Mansimarjasta punapuolaan: Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-50-3
- Moisio, Simo & Törrönen, Riitta: Luonnonmarjat. Helsinki: Opetushallitus, 2008. ISBN 978-952-13-3437-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arktiset aromit ry[vanhentunut linkki] Viitattu 5.4.2010
- ↑ Hanne Kinnunen: Suomalaiset marjajalosteet maistuvat Aasiassa 28.12.2012. Yle Kainuu. Viitattu 13.5.2013.
- ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 267.
- ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 262–263.
- ↑ Klemettilä & Jaakola 2011, s. 266.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arktiset Aromit ry
- Luonnonvarakeskus (Luke): Metsiemme marjat ja sienet (Arkistoitu – Internet Archive)