Ruokonata

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Meriruokonata)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruokonata
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Nadat Festuca
Laji: arundinacea
Kaksiosainen nimi

Festuca arundinacea
Schreb.

Synonyymit
  • Lolium arundinaceum (Schreb.) Darbysh.
  • Schedonorus arundinaceus (Schreb.) Dumort.
Katso myös

  Ruokonata Wikispeciesissä
  Ruokonata Commonsissa

Ruokonata eli ruokoraiheinä (Festuca arundinacea, syn. Schedonorus arundinaceus) on tuulipölytteinen, monivuotinen heinäkasvi jota käytetään rehuseoksissa.[1] Suomessa lajista kasvaa kaksi eri muunnosta, rehukasvina viljelty rehuruokonata Festuca arundinacea var. aspera ja Etelä-Suomessa merenranoilla niityillä ja kivikkorannoilla alkuperäisenä meriruokonata Festuca arundinacea var. arundinacea.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokonata on 60-150 cm korkea, muistuttaa lähisukulaistaan nurminataa, mutta kookkaampi ja sen lehdet ovat leveämmät, noin 5–10 mm, lehtilapa voi olla 40 cm, meriruokonadalla tavallisesti harmaanvihreät. Lehtitupen laidoissa nuorena harvakarvaiset korvakkeet. Kukinto on röyhy, alimmat nivelessä yleensä samanpituisia 4 haaraa joista 3–10 tähkylää. Tähkylät yleensä 8–15 mm leveitä, 3–8 kukkaa, vihne 1–3 mm. Tähkylä lyhyempi ja harvempikukkainen kuin nurminadalla. Suomessa luonnonkanta kärkivihneellinen, vihneettömiä lajikkeitakin esiintyy. Tähkylä lyhyempi ja harvempikukkainen kuin nurminadalla. Suomessa luonnonkanta kärkivihneellinen, vihneettömiä lajikkeita esiintyy. Jyvä liisteellinen.[1][3][2][4]

Ruokonadan juuret tunkeutuvat syvemmälle maaperään kuin nurminadan, jopa kahden ja puolen metrin syvyyteen.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso-Britannia, Keski-Euroopan korkeudella aina Aasiaan asti, Välimeren ympäristö. Pohjois-Amerikassa ei alun perin luonnonvaraisena.[6]

Suomessa merenrantakasvi merenrantaniityillä, tuoreilla ja kosteilla niityillä sekä satamissa. Nykyisin kasvatetaan myös nurmiheinänä. Pelloilta karanneita yksilöitä löytyy myös joutomailta ja tienvarsilta.[7]

Ruokonataa viljellään paljon Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa.[8] Se on yleistymässä Pohjoismaissa, kun on kehitetty talvea kestäviä lajikkeita. Uusia lajikkeiden kehityksen jälkeen ruokonataa käytetään rehuseoksissa, koska se kasvaa nopeasti, talvehtii hyvin ja tuottaa suuren sadon.[9] Syvälle ulottuvan juuriston takia se kestää kuivia kausia.[5]

  • Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7
  • Hämet-Ahti, L. et al. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7
  1. a b Ruokonata Schedonorus arundinaceus pinkka.helsinki.fi. Viitattu 8.11.2017.
  2. a b Rikkinen 2014, s. 10
  3. Ruokonata (Schedonorus arundinaceus) - Hedelmä ja siemen pinkka.helsinki.fi. Viitattu 08.11.2017.
  4. Hämet-Ahti 1986, s.
  5. a b Juuristotietopaketti - Juuret maan rakenteen parantajina (pdf) doria.fi. Viitattu 8.11.2017.
  6. Den virtuella floran: Rörsvingel (Festuca arundinacea) linnaeus.nrm.se. Viitattu 6.11.2017.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Ruokonadan (Schedonorus arundinaceus) levinneisyys Suomessa Viitattu 8.11.2017.
  8. Nurmisiemenviljelyn tietopalvelu Viitattu 8.11.2017.
  9. Naturcom Oy: Ruokonata Viitattu 8.11.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]