Auneslaiset
Auneslaisuus on lestadiolaisuuden ryhmä Yhdysvalloissa. Se erkani pollarilaisuudesta 1962–1963 saarnaaja Aunes Salmelan (1912-2000) johdolla. Auneslaisuuden erkaannuttua muita pollarilaisia alettiin kutsumaan myös riitinmattilaisiksi saarnaaja Matt Reedin mukaan. Ryhmä vaikuttaa etenkin Minneapolisin ja Marengon (Wisconsin) -alueella. Auneslaisiin kuului vuoden 2012 arvion mukaan noin 550 jäsentä, joten se on yhdeksänneksi suurin lestadiolaisryhmä maailmassa[4]. Auneslaisten määrä on vähentynyt 50 henkilöllä vuoden 2001 arvion jälkeen[4][5].
Auneslaisten kirkon nimi on The Apostolic Luthern Church[6]. Pollarilaisuuden pääryhmän eli riitinmattilaisten kirkon nimi on Independent Apostolic Lutheran Church. Riitinmattilaisia oli vielä vuoden 2001 arvion mukaan noin 3000 henkilöä, eli paljon enemmän kuin auneslaisia[5]. Riitinmattilaisten määrä kuitenkin on sen jälkeen laskenut rajusti, sillä vuonna 2012 riitinmattilaisia oli enää vain 600, eli enää vain 50 enemmän kuin auneslaisia[4].
Auneslaisista irtosi vuoden 1978 hajaannuksen seurauksena Melvin Hangan johdolla pieni ryhmä nimeltä "hankalaisuus", joka jakaantui vielä samana vuonna kahtia melviniläisiin (melvinites, ”melviniitit”) ja davidilaisiin (davidites, ”davidiitit”). Melviniläisiä kutsutaan myös hankalaisuudeksi.
Davidilaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Davidilaisten ryhmä sai nimensä saarnaaja David Salmelan mukaan. Vuoden 2001 arvion mukaan davidiitteja oli noin 50 henkilöä. Ryhmää kutsutaan suomen kielellä davidiiteiksi.[5]
Melviniläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimensä ryhmä on saanut Melvin Hangalta. Vuoden 2001 arvion mukaan melviniittejä oli noin 25 henkilöä, eli juuri ja juuri "virallinen" minimilukumäärä uskonryhmälle. Ryhmää kutsutaan suomen kielellä melviniiteiksi tai hankalaisuudeksi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- lestadiolaisuus.info: Facts about Laestadianism in America lestadiolaisuus.info. Viitattu 17. tammikuuta 2007.
- Talonen, Jouko: Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Lestadiolaisuuden hajaannukset (pdf). Suomen teologinen instituutti (STI), 2001. ISBN 952-9857-11-X Teoksen verkkoversio.
- Hepokoski, Warren: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (pdf-versiossa on sivunumerot) (englanniksi)
- Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perintö ja perilliset - seminaari Oulussa 4.-5.10.2012 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7. lokakuuta 2012.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Talonen 2001 s. 25 ja 30.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 28, 40-41, 43-45, 85-91 ja 108
- ↑ Kinnunen 2004. s. 438
- ↑ a b c Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5. lokakuuta 2012. Virtuaalikirkko on videoinut ja arkistoinut seminaarin luennot Internettiin: http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Talonen 2001. s. 25
- ↑ LearningToLiveFree.pdf. s. 1452
- ↑ Talonen 2001. s. 1 ja 25