Asteekkivaltakunnan valloitus

Meksikon espanjalaisvalloituksen Cortésin sotaretken reitti 1519-1521

Espanjalaisten asteekkivaltakunnan valloitus oli Hernán Cortésin vuosina 1519–1521 johtama espanjalaisten sotaretki, joka hävitti asteekkivaltakunnan ja teki alueesta Espanjan siirtomaan. Julman kohtelun ja tautien vuoksi asteekit kuolivat lähes sukupuuttoon. Asteekkikieli nahuatl on edelleen käytössä. Merkittävin lähde atsteekkivaltakunnan tuhosta on Bernal Díaz del Castillon vuosina 1519–1521 kirjoittama ja 1568 julkaisema päiväkirja.

Taustaa

Grijalva-niminen espanjalainen purjehtija oli käynyt asteekkien valtakunnassa jo vuonna 1518. Hernán Cortésin johtamat espanjalaiset rantautuivat vuonna 1519 Keski-Amerikan rannikolle Cempoalaan Veracruzin tienoille. Osan miehistöstä yritettyä paeta ja karata eräällä laivalla Cortés päätti upottaa alukset. Espanjalaisilla oli 11 laivaa, noin 500 sotilasta, 16 hevosta ja hieman tykistöä. Espanjan kruunu oli etsintäkuuluttanut Cortésin, koska hän oli aloittanut retkensä vastoin Kuuban kuvernöörin Velázquezin määräyksiä. Velázquez oletti oikein, että Cortésin vallattua alueen kuvernöörinoikeudet saisi Cortés eikä hän. Cortésin ainoa mahdollisuus pelastaa nahkansa oli hallitsijoiden suosion saavuttaminen valloitusretkellä, missä hän onnistuikin.

Cortés saapuu rannikolle

Hernán Cortés tapaa tlaxcalteekkien lähettiläitä. Lienzo Tlaxcalan kuvitusta, noin 1585.

Saavuttuaan mantereelle Cortés taivutti nykyisen Veracruzin seudun intiaanit totonaakit kapinaan asteekkeja vastaan. Cortés lähti marssille kohti asteekkipääkaupunkia Tenochtitlánia nousten kosteasta Cempoalan alueesta kohti kylmiä vuoria. He saapuivat asteekkien kanssa sodassa olevan Tlaxcalan alueelle. Alussa Cortés ja tlaxcalteekit taistelivat monta kertaa, mutta pian Tlaxcalan intiaanit päättivät solmia rauhan. Tlaxcalalaiset pitivät espanjalaisista, koska näkivät näissä sotilasmahdin, joka voisi pärjätä atsteekeille. Espanjalaiset lepäsivät Tlaxcalalassa kolme viikkoa vieraanvaraisuudesta nauttien. Espanjalaiset saivat mukaansa 5 000 tlaxcalteekkia marssilla kohti Cholulaa, joka oli asteekkien pyhä kaupunki, ja huhujen mukaan heikosti puolustettu. Cholulassa Cortés hyökkäsi yllättäen palatseihin ja otti vangiksi ja surmasi monia aatelisia. Kirjeissään Cortes väittää tappaneensa 3 000 ja polttaneensa kaupungin.

Cortés saapuu Tenochtitlániin

Asteekkien johtaja Moctezuma II otti Cholulan hävityksestä huolimatta espanjalaiset ystävällisesti vastaan Tenochtitlánissa. Vastoin laajalle levinnyttä käsitystä Moctezuma, tai suurin osa asteekeista eivät nykytiedon valossa pitäneet Cortésia jumalanaan Quetzalcóatlina. Tulokkaat ovat silti varmasti aiheuttaneet hämmennystä, koska asteekit eivät ennen olleet nähneet eurooppalaista ihmistyyppiä, hevosia, haarniskoja ja ruutiaseita. Lisäksi vuosi 1519 sattui olemaan yksi ruokovuosista, jona Quetzalcóatl ennustuksen mukaan palaisi vaatimaan kaupunkiaan takaisin.

Espanjalaiset konkistadorit saapuivat kaupunkiin 8. marraskuuta 1519 ja vangitsivat Moctezuman, saaden kaupungin näin valvontaansa. Asteekit suhtautuivat heihin aluksi ystävällisesti, mutta aikaa myöten heidän suosionsa laski. Vangittu Montezuma lupasi vapaudestaan suuret kultalunnaat, joita alettiin kerätä. Cortés lähti rannikkoa kohti kun oli kuullut, että joukko espanjalaisia tulee pidättämään etsintäkuulutetun Cortésin hänen omavaltaisten toimiensa takia.

La noche triste

Kun konkistadorien johtaja Cortes oli poissa kaupungista, sijaiskomentaja luutnantti Alvarado luultavasti päätti hyökätä asteekkien kimppuun, vaikkakin väitti jälkikäteen saaneensa kuulla asteekkien suunnittelevan kapinaa espanjalaisia vastaan. Toiset konkistadorit kertoivat halunneensa lopettaa asteekkien järjestämät ihmisten uhraamiset. Asteekit väittivät että espanjalaiset halusivat ryöstää heidän kultakorunsa.

Maaliskuun 10. vuonna 1520 espanjalaiset hyökkäsivät yllättäen uskonnollisessa Huitzilopochtlin juhlassa asteekkiylimysten kimppuun. Espanjalaiset olivat sulkeneet aseettomien asteekkisoturiylimysten ulospääsytiet ja järjestivät verilöylyn. He tappoivat kymmeniä tai satoja asteekkiylimyksiä ryöstäen heidän vaatteissaan olevan kullan. Sana espanjalaisten tekemästä joukkomurhasta levisi asteekkien kaupunkiin, mikä nosti kapinan espanjalaisten hallintoa vastaan. Cortes vapautti Cuitlahuacin, Montezuman veljen, koska uskoi tämän hillitsevän kapinan. Siitä huolimatta kapina jatkui ja asteekit nostivat Cuitlahuacin uudeksi kuninkaakseen. Asteekit saartoivat Montezuman palatsin, ja kun Cortes palasi kaupunkiin suuren sotajoukon kanssa, hän jäi saarrokseen kyseiseen palatsiin. Espanjalaiset pyysivät Montezumaa puhumaan palatsista kansalle, että he antaisivat espanjalaisille luvan poistua kaupungista ja palata rannikolle. Mutta tähän asteekit vastasivat huutamalla ja heittelemällä kiviä, jotka haavoittivat Montezumaa. Montezuma kuoli tämän jälkeen joko kivien aiheuttamiin vammoihin tai espanjalaisten surmaamana.

16. vuosisadan teos Lienzo Tlaxcala käsitteli Meksikon espanjalaisvalloitusta

Asteekit hyökkäsivät rajusti espanjalaisia vastaan, intiaaneja kaatui jo siihen aikaan vanhentuneiden tykkien tuleen. Vaikka hyökkääjiä kuoli runsaasti, heitä tuli suurina aaltoina. Espanjalaisten asema alkoi näyttää toivottomalta, kun myös vesi ja ruoka olivat loppumassa. Niinpä he päättivät paeta kaupungista erästä pengertietä pitkin. Saarelle olevaan kaupunkiin vievät pengertiet olivat katkonaisia ja asteekit olivat poistaneet katkoksien kohdalla olleet sillat estääkseen espanjalaisia pakenemasta. Niinpä espanjalaiset tekivät oman liikuteltavan sillan. Espanjalaiset pakenivat 1. heinäkuuta yöllä sateessa palatsistaan kohti Tlacopaniin vievää pengertietä. Hevosten kaviot oli peitetty räteillä, jottei niiden kopina kuuluisi. Erään kertomuksen mukaan vettä kantava nainen, toisen mukaan vartiomies huomasi heidät.

Kun espanjalaiset olivat sijoittamassa mukanaan kuljettamaansa siltaa ensimmäiseen kohtaan, taistelu alkoi. Asteekit hyökkäsivät kanootein pengertien vierestä ja myös tietä pitkin. Konkistadorit jäivät kapealle pengertien pätkälle saarroksiin ja paniikki ja sekasorto valtasi espanjalaiset. Taistelu oli ankara: Satoja espanjalaisia kuoli astekkien hyökätessä heitä vastaan. Nuolia satoi espanjalaisten päälle, ja he joutuivat jättämään kuljetettavan sillan taaksensa. Konkistadorit hyökkäsivät kohti asteekkeja yrittäen ylittää sillatonta pengertien aukkoa. Monet espanjalaiset hukkuivat Texcoco-järveen pengertien aukkoihin mukanaan kantamansa kullan ja haarniskojen alas painamina, tai asteekkien tappamana. Eräs espanjalainen hyppäsi pitkän loikan ratsullaan pengertien aukon yli.

Joissakin paikoissa jäljessä tulevat espanjalaiset pääsivät kulkemaan sateessa katkenneita sillan kohtia täyttävien kaatuneiden hevosten ja ruumiiden yli. Yli tuhat intiaaniliittolaista kuoli.^lähde? Muun muassa Cortes ja hänen jukatanilainen intiaanivaimonsa selvisivät hengissä. Espanjalaisia kuoli satoja ja sanotaan, että kaikki haavoittuivat. Sen vuoksi tätä espanjalaisille tappiollista heinäkuun 1. päivän yötä vuonna 1520 on nimitetty sanoilla La noche triste, "surujen yö".

Tenochtitlánin tuho

Asteekit hyökkäsivät edelleen espanjalaisten kimppuun heidän marssiessaan kohti länttä ja Tlaxcalaa, asteekkivihamielistä maata. Heinäkuun 8. asteekit yrittivät kukistaa espanjalaiset Otumban taistelussa, mutta espanjalaisten surmattua heidän johtajansa asteekit perääntyivät ja konkistadorit saattoivat paeta Tlaxcalaan. Asteekit yrittivät taivutella tlaxcalteekkeja espanjalaisia vastaan, mutta atsteekkien vanhat viholliset eivät suostuneet.

Espanjalaiset palasivat nopeasti Tenochtitlaniin mukanaan suuri joukko asteekkien intiaanivihollisia ja aloittivat piirityksen. Puolustusta johti asteekkipäällikkö Cuauhtémoc edeltäjänsä Cuitlahuacin kuoltua isorokkoon. Espanjalaisten intiaaniliittolaisia oli 80 000, espanjalaisia alle 600.^lähde? Konkistadorit suunnittelivat kaupungin valtauksen: he aikoivat ensin vallata kaupungin ympäristön strategiset kylät, ja sitten hyökätä kaupunkiin.

Espanjalaiset onnistuivat valtaamaan Tenochtitlanin ympäristön kyliä, mutta Cuauhtémoc onnistui torjumaan espanjalaisten hyökkäyksen Tenochtitlániin Tlacopanin pitkässä, verisessä taistelussa, jota käytiin sekä maalla että vedessä. Asteekkien voiton seurauksena espanjalaiset menettivät valtaamiaan alueita. Asteekit kykenivät vastaamaan joustavasti espanjalaisten taktiikkaan. Konkistadorit liittolaisineen onnistuivat kuitenkin katkaisemaan tiet Tenochtitlániin heinäkuun aikana, samoin kuin sinne vievän vesijohdon. Alkoi noin kolme kuukautta kestänyt Tenochtitlánin piiritys. Espanjalaisten mukanaan tuoma virustauti, jolle asteekeilla ei ollut vastustuskykyä, sekä puute ruuasta ja vedestä heikensivät kaupungin puolustusta. Espanjalaiset liittolaisineen hyökkäsivät kaupunkiin, ja alkoi taistelu talo talolta. Monet kaupungin asukkaat pakenivat Tenochtitlánin saaren pohjoisosaan Tlatelolcoon.

Lopulta asteekkien viimeinen sotapäällikkö Cuauhtémoc antautui. Espanjalaiset kiduttivat kuoliaaksi tai hirttivät vankejaan. Talot ja temppelit poltettiin maan tasalle mukanaan asteekkien historiallisen tiedon sisältäneet kirjat.^lähde? Voimaan saatettiin Encomienda-järjestelmä, joka käytännössä teki asteekeista maaorjia. Cortés epäili Cuauhtémocin ja tämän serkun, Tacuban hallitsijan suunnittelevan hänen murhaamistaan, joten hän hirtätti heidät ja kolmannen miehen varoittavana esimerkkinä. . Eurooppalaisten mukanaan tuomat kulkutaudit, kuten isorokko ja tuhkarokko, tappoivat monia, mahdollisesti jopa 90 prosenttia väestöstä.

Katso myös

• Asteekit
• Konkistadori

Kirjallisuutta

• Hammond Innes: Conquistadorit.
• Prescott, William H.: Meksikon valloitus.

Aiheesta muualla

• Exploradores y viajeros por España y el nuevo mundo > Exploradores (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
• La conquista de México (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
• La Noche Triste (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
• Berichte über Hernán Cortés (saksaksi)