McCune–Reischauer-romanisaatio
McCune–Reischauer-romanisaatio on korean kielen transkriptiojärjestelmä latinalaisille aakkosille.
McCune–Reischauer-romanisaatio on saanut nimensä kehittäjiensä McCunen ja Reischauerin mukaan. Järjestelmä on peräisin Yhdysvalloista ja se julkaistiin nykymuodossaan vuonna 1939. Järjestelmän käyttö lisääntyi huomattavasti Korean sodan myötä.[1]
Korean kielen transkriptiolle on olemassa myös useita muita käytössä olevia tai olleita järjestelmiä.[1] Esimerkiksi Etelä-Korea on suositellut vuonna 2000 käyttöön otetun uudistetun latinisaation käyttöä.[2]
McCune–Reischauer-romanisaation joistakin muista järjestelmistä poikkeavia piirteitä ovat esimerkiksi tiettyjen äänenrakenteen kannalta merkityksettömienkin foneettisien vaihtelujen osoittaminen peruskirjaimilla. Esimerkiksi heikkoon klusiiliin voidaan osoittaa kirjaimilla p, t ja k sanan alussa tai lopussa. Sanan sisällä heikkoon klusiiliin viitataan kirjaimilla b, d ja g. Menetelmän takia sama sana voidaan joissain yhteyksissä kirjoittaa hyvin eri tavoin. Likvidaan viitataan tavuasemasta riippuen kirjaimilla r tai l. Tavunrajaisia konsonanttiryhmiä hahmotetaan oikeinkirjoituksen sijaan ääneasun mukaisesti. Tavunloppuiset klusiilit mukautuvat tavunalkuisen nasaalin mukaan, sekä tavunalkuiset dentaalikonsonantit tavunalkuisen likvidan mukaan.[1]
Joissain tapauksissa perusmerkkiin lisätään diakriitti eli lisämerkki. Lisämerkkejä on kaksi, konsonanttimerkkiä seuraava heittomerkki ja vokaalimerkin yläpuolelle merkittävä kaari. Heittomerkki erottaa vahvat klusiilit ja afrikaatat heikoista. Esimerkiksi pt, t, ch ja k ovat heikkoja, kun taas vahvoja ovat p’, t’, ch’ ja k’. Kaari erottaa puolestaan takaiset laveat vokaalit pyöreistä. Esimerkkinä pyöreät o ja u, sekä laveat ǒ ja ǔ. Järjestelmästä on olemassa myös muunnos, jossa ero toteutetaan lisäkirjaimella. Esimerkiksi vahvat klusiilit ovat ph, th, ch ja kh, sekä leveät vokaalit eo ja eu.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ilmari Vesterinen, Juha Janhunen ja Tauno-Olavi Huotari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 64-66. Gaudeamus Helsinki University Press, 2000. ISBN 978-951-662-797-0
- ↑ Kirjoitus- ja ääntöasu: Etelä-Korean paikannimet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.6.2019.