Maximilian Savonius

Maximilian Lars Helge Savonius

Maximilian Lars Helge Savonius (7. syyskuuta 1886 Helsingin pitäjä – 28. kesäkuuta 1959) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti Albinus Laurentius Johannes Savonius ja Anna Elisabeth Rydman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Kerttu Ruuskasen kanssa, josta hän erosi vuonna 1926 ja avioitui uudelleen vuonna 1926 Anna Elisabeth Lindzenin kanssa, josta hän erosi vuonna 1933 ja avioitui kolmannen kerran vuonna 1934 Aino Annikki von Fieandtin kanssa.

Opinnot

Savonius kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1908 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1908–1910 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla ja vuosina 1910–1914 Saksassa Münchenin yliopistossa, jossa suoritti pääosan hammaslääkärintutkintoa, mutta joutui vihollismaan kansalaisena keskeyttämään opintonsa ensimmäisen maailmansodan alkaessa. Hän opiskeli vuonna 1927 Sotakorkeakoulussa. Hän jatkoi opintojaan vielä vuosina 1928–1933 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja suoritti odontologian kandidaattin tutkinnon vuonna 1931 ja lisensiaattin tutkinnon vuonna 1933.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoonan päällystöä Libaussa syksyllä 1917. Alin rivi': Oberzugf. Hugo Österman, zugf. Eric Schauman, oberzugf. Gabriel von Bonsdorff, zugf. Paul Ljungberg, oberzugf. Karl Mandelin, zugf. Einar Johansson. Keskimmäinen rivi: luutnantti Franzen, luutnantti Huyssen, luutnantti Rüets, kapteeni Ulrich von Coler, kapteeni Eduard Ausfeld, tohtori Valter Sivén, yliluutnantti Stahel, Luutnantti Mellis, luutnantti Könnecke, tohtori Yrjö Salminen. Ylin rivi: oberzugf. Lauri Malmberg, oberzugf. Maximilian Savonius, oberzugf. Erik Heinrichs, oberzugf. Harald Öhquist, talouspäällikkö Arp, hauptzugf. Erik Jernström, zugf. Torsten Lesch, oberzugf. Lennart Oesch, zugf. Knut Solin, tohtori Häberle, zugf. Birger Homén, zugf. Gustaf Taucher.

Savonius liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 28. helmikuuta 1915 ja sijoitettiin 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 27. Jääkäripataljoonan pioneerikomppaniaan 2. syyskuuta 1915 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella. Hän työskenteli 1. joulukuuta 1916 – 1. lokakuuta 1917 välisen ajan Libaussa olevassa 124. sotilassairaalassa hammaslääkärinä ja hoiti mm. 27. Jääkäripataljoonan potilaita.

Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana majuriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan pataljoonan komentajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan, missä joukossa otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä haavoittui 28. maaliskuuta 1918. Haavoista toivuttuaan hänet määrättiin 6. Jääkärirykmentin komentajaksi 15. huhtikuuta 1918 ja johti Viipurin hyökkäysliikkeen aikana kenraalimajuri Wilkmanin ryhmään kuuluvaa Savoniuksen osastoa Hotakassa, Ilveksessä ja Muolaassa taisteluissa ja sen jälkeen sen etenemistä Viipurin-Pietarin radalle. Savonius suojasi siten Viipuria kohti etenevien päävoimien vasenta sivustaa.

Sisällissodan jälkeinen aika

Savonius komennettiin sisällissodan jälkeen 5. heinäkuuta 1918 Suomen senaatin sota-asiaintoimituskuntaan, missä hänet määrättiin toimistopäälliköksi yleiseen sota-asiainosastoon (Y 4). Sota-asiainosastolta hänet siirrettiin 9. joulukuuta 1918 komentajaksi Pohjolan jääkäripataljoonaan (tunnettiin myöhemmin nimellä Kajaanin sissipataljoona) ja edelleen 25. helmikuuta 1926 alkaen komentajaksi Polkupyöräpataljoona 3:een. Hän toimi vuosina 1924–1925 aika-ajoin Jääkäriprikaatin komentajan viransijaisena. Armeijasta hän erosi 15. joulukuuta 1927 ja asettui lopulta vuodesta 1934 alkaen hammaslääkäriksi Kauniaisiin.

Sotaylioikeus tuomitsi maaliskuussa 1927 Savoniuksen alaisen pahoinpitelystä ja sopimattomasta käyttäytymisestä yhden kuukauden kahdenkymmenen viiden päivän vankeusrangaistukseen. Savonius oli 28. kesäkuuta 1926 tullut tarkastamaan alikersantti Emil Kääriäisen Polkupyöräpataljoona 3:n konekiväärikomppaniassa pitämää oppituntia, pahoinpidellyt Kääriäistä, soimannut Kääriäistä ja oppitunnille osallistunutta miehistöä ja lopuksi keskeyttänyt oppitunnin käskien kaikkien poistumaan tuvasta.

Talvi- ja jatkosota

Savonius osallistui talvisotaan aluksi komentajana T-Jalkaväkirykmentti 4:ssä ja myöhemmin T-Jalkaväkirykmentti 2:ssa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Kotijoukkojen esikuntaan, jossa hän toimi koulutarkastajana. Hänet siirrettiin vielä vuonna 1941 Suojeluskuntajärjestöön, jossa hän toimi vuoteen 1942 saakka Turun suojeluskunnan esikunnassa. Vuoden 1942 jälkeen hän jatkoi työskentelyään hammaslääkärinä vuoteen 1959 saakka toimipaikkanaan Helsinki. Savonius on haudattu Helsingin vanhalle hautausmaalle.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Gruppenführer 2. syyskuuta 1915 Zugführer 10. tammikuuta 1916 Oberzugführer 27. kesäkuuta 1917 Majuri 11. helmikuuta 1918 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1922		Vapaudenristi 3. lk Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet

• Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.