Marja Simonsuuri-Sorsa
Marja Inkeri Simonsuuri-Sorsa (28. elokuuta 1939 Helsinki – 22. lokakuuta 2018 Espoo) oli suomalainen perinnöllisyystieteilijä ja professori.[1] Hän oli Helsingin yliopiston perinnöllisyystieteen dosentti vuodesta 1970, Työterveyslaitoksen laboratoriopäällikkö vuodesta 1980, myöhemmin tutkimusprofessori, Suomen Akatemian tutkijaprofessori vuodesta 1983 sekä opetusministeriön koulutus- ja tiedeosaston johtaja vuosina 1997–2002. Hän tutki kemikaalien myrkyllistä vaikutusta perimään, mutageneesin ja karsinogeneesin keskinäisiä yhteyksiä sekä perimämyrkyllisille aineille altumisen seurantamenetelmiä ja varhaisia vaikutuksia.[2][3]
Simonsuuri-Sorsa sai vuonna 2010 Collegium Ramazzini -palkinnon tunnustuksena työstään perimävaurioiden tutkimuksessa työ- ja ympäristöterveyden sekä kansanterveyden alalla[3] sekä vuonna 2017 Björn Kurtén -palkinnon.
Ollessaan biologian opiskelija Simonsuuri löysi vuonna 1960 Suomusjärveltä puutarhatöiden yhteydessä kivettyneen luunpalasen, jota luultiin pitkään mammutin luuksi mutta joka vuonna 2016 osoittautuikin 5–19 miljoonaa vuotta vanhaksi Deinotherium-norsueläimen luuksi. Kyseessä on ylivoimaisesti vanhin Suomesta löydetty nisäkkään luu ja ainoa Suomesta löydetty suurempi fossiili kvartäärikautta edeltävältä ajalta.[4][5]
Simonsuuri-Sorsa oli professori Veikko Sorsan puoliso.[2] Hän kuoli pitkäaikaiseen sairauteen Jorvin sairaalassa 79-vuotiaana.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Marja Simonsuuri-Sorsan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 25.11.2018, s. C 17. - ↑ a b Facta 2001, osa 14, p. 750. WSOY 1985.
- ↑ a b Työterveyslaitos (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomesta löydetty ”mammutin luu” onkin yli 5 miljoonaa vuotta vanha Deinotherium-norsueläimen luu STT/Helsingin yliopisto 26.4.2016. Viitattu 19.4.2024.
- ↑ Pieni pala tertiääriä: Suomusjärven luulöytö on Suomen toistaiseksi vanhin nisäkäsfossiili Geologi 4/2016, Suomen Geologinen Seura.
- ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000005932768.html