Mary Celeste

Mary Celeste (silloinen Amazon), 1861

Mary Celeste (myös Maria Celeste tai Marie Celeste) oli brigantiini, joka löydettiin hylättynä Portugalin rannikolta vuonna 1872. Miehistön katoamisen syy on edelleen selvittämättä, vaikka tutkimus on nykyaikaisen tekniikan ansiosta edennyt ja monia vaihtoehtoja on saatu suljettua pois. Vuonna 1884 Arthur Conan Doyle kirjoitti laivan arvoitukseen perustuvan fiktiivisen novellin mutta kirjoitti aluksen nimeksi Marie Celeste.

Kohtalokas matka

Marraskuun 7. päivänä 1872 Mary Celeste lähti purjehtimaan Staten Islandilta, New Yorkista Genovaan, Italiaan lastinaan 1 701 tynnyrillistä spriitä, joka oli siihen aikaan vaarallista kuljetettavaa. Seitsemänhenkisen miehistön ja päällikön lisäksi aluksella olivat myös päällikkö Benjamin Briggsin vaimo Sarah E. Briggs (o.s. Cobb) ja heidän kaksivuotias tyttärensä Sophia Matilda. Briggsien poika Arthur oli juuri aloittanut koulun ja jäi siksi kotiin muun perheen lähtiessä matkaan.

Joulukuun 5. päivänä 1872 Dei Gratia -niminen alus huomasi Mary Celesten purjehtimassa täysin purjein Portugalin rannikon läheisyydessä kohti Gibraltarinsalmea. Dei Gratian päällikkö David Reed Morehouse tunsi Benjamin Briggsin. Dei Gratia oli lähtenyt New Yorkista seitsemän päivää Mary Celesten jälkeen, ja Mary Celesten olisi pitänyt olla jo perillä Genovassa. Sen sijaan alus kuitenkin liikkui epävakaasti ja kaikki ylösnostetut purjeet revenneinä vieläkin Atlantilla eikä vastannut Dei Gratian yhteydenottoyrityksiin. Tarkkailtuaan Mary Celesteä parin tunnin ajan päällikkö Morehouse tuli siihen tulokseen, että alus oli pulassa, ja lähetti perämies Oliver Deveaun ja kaksi merimiestä soutamaan sille.

Saavuttuaan perille Mary Celestelle miehet huomasivat, että aluksen kymmenhenkinen miehistö oli kadonnut, vaikka alus oli pääosin hyvässä kunnossa. Se oli tosin kastunut sisältä, toinen pilssipumpuista oli purettu kannelle ja pilssissä oli 1,1 metriä vettä. Mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että Mary Celeste olisi jätetty uppoamisvaaran vuoksi. Aluksen ainoa pelastusvene oli selvästi ollut kiinnitettynä kannelle, mutta nyt se puuttui. Suuri osa miehistön henkilökohtaisista tavaroista oli jäljellä, mutta navigointilaitteet olivat kadonneet.

Dei Gratia kuljetti Mary Celesten Gibraltarille, jossa huomattiin, että lastina olleista 1 701 spriitynnyristä yhdeksän oli tyhjiä. Aluksella oli kuuden kuukauden ruoka- ja vesivarastot, ja kaikki laivan paperit lokikirjaa lukuun ottamatta puuttuivat. Viimeinen lokimerkintä oli tehty 25. marraskuuta, ja aluksen sijainti oli silloin ollut 160 kilometriä länteen Azoreiden eteläisimmältä saarelta, Santa Marialta.

Dei Gratian miehistö pyysi Mary Celesten pelastamisesta pelastuspalkkiota, mutta pitkään jatkuneessa oikeuskäsittelyssä ja tutkinnassa tuomari Frederick Solly Flood alkoi epäillä, että Dei Gratian miehistö oli jossain kohtaa pelannut hämäräpeliä. Lopulta päällikkö Morehouse sai vain kuudesosan Mary Celesten ja lastin arvosta, mikä viittaa siihen, että tuomari edelleen uskoi Dei Gratian miehistön syyllistyneen laittomuuksiin. Asiaa ei kuitenkaan koskaan saatu todistettua suuntaan tai toiseen.

Teorioita miehistön katoamisesta

Kapteeni Benjamin Briggs

Kaikki Mary Celesten ylösnostetut purjeet olivat aluksen ajelehtiessa revenneet, mutta muuten alus oli löytöhetkellä hyväkuntoinen. Siksi vaikuttikin siltä, ettei miehistö ollut voinut poistua aluksesta ainakaan uppoamisvaaran vuoksi. Ilmeisesti Mary Celesten miehistö oli poistunut pelastusveneeseen, mutta syytä ei koskaan saatu selville, vaikka asialle on yritetty keksiä monenlaisia selityksiä.

Katoamisen syyksi on spekuloitu muun muassa merirosvojen hyökkäystä, myrskyä ja ruoasta johtuvaa miehistön sairastumista. Ufokirjallisuudessa selitykseksi on tarjottu myös ulkoavaruuden olentojen toimia.

Miehistössä oli kolme saksalaista miestä, joista kaksi oli veljeksiä. Vaikka muiden miehistön jäsenten henkilökohtaisia tavaroita löydettiin Mary Celesteltä, saksalaisveljesten tavarat puuttuivat kokonaan. Tämä synnytti osaltaan teorian, että saksalaiset olivat murhanneet muun miehistön ja paenneet sitten pelastusveneellä Saksaan, jossa he olivat piiloutuneet omaistensa luo. Tosiasiassa veljekset olivat aiemmin samana vuonna olleet haaksirikossa, jossa he olivat menettäneet kaikki tavaransa. Nyt he olivat palaamassa takaisin Saksaan perheidensä luokse. Heidän elämänsä tuntui olevan kunnossa, joten on epätodennäköistä, että he olisivat olleet tappajia.

Laivan lastina olleen teollisuusspriin höyrystymistä on pidetty myös varteenotettavana selityksenä miehistön katoamiselle: sopivissa olosuhteissa sprii höyrystyy, minkä vuoksi miehistö olisi saattanut joutua jättämään laivan. Toisaalta lämpötila Azoreilla ei ollut ratkaisevasti korkeampi kuin lähtösatamassa New Yorkissa, joten kuumuudesta johtuva höyrystyminen tai räjähtäminen vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Mary Celesten keulan molemmin puolin oli lähes identtiset, noin kahden metrin mittaiset vauriot, jotka olivat liian syviä johtuakseen vain normaalista höyrytettyjen lautojen sälöytymisestä. Syytä vaurioiden syntyyn ei ole saatu selvitettyä, ja koska ne näyttivät siltä kuin ne olisi tehty tahallisesti, vakuutuspetosta pidettiin mahdollisena. Tähän aikaan höyrylaivat olivat hiljalleen syrjäyttämässä purjelaivat, eikä ollut mitenkään epätavallista, että purjelaivoja vahingoitettiin tai upotettiin vakuutusrahojen saamiseksi.

Mary Celestellä oli lähtiessä ollut vain yksi kronometri^lähde?, mikä oli poikkeuksellista. Laivoilla oli tavallisesti vähintään kolme kronometriä laitevian havaitsemiseksi. Mary Celeste poikkesi kurssiltaan ennen Azoreita väistääkseen myrskyn. Kurssin muutos ja viallinen kronografi olisivat voineet saada päällikön epävarmaksi laivan sijainnista.

Myös Dei Gratian miehistöä epäiltiin aikoinaan syylliseksi.

Myöhemmät tapahtumat ja viimeinen matka

Mary Celeste lähti Genovasta 26. kesäkuuta 1873 ja saapui New Yorkiin 19. syyskuuta. Gibraltarissa suoritetut oikeuskäsittelyt sekä sanomalehtien veriteko- ja murhatarinat olivat tehneet Mary Celestestä epäsuositun. Helmikuussa 1874 konsortio myi laivan huomattavalla tappiolla newyorkilaisille liikemiehille.

Yksityiskohtia laivan liikkeistä ilmaantui silloin tällöin laivauutisissa. Helmikuussa 1879 Mary Celesten raportoitiin olevan St. Helenalla, josta miehistö pyrki hakemaan lääkärin apua laivan kapteenille Edgar Tuthillille, joka oli sairastunut. Tuthill kuoli saarella, ja se vahvisti ajatusta siitä, että laiva oli kirottu – hän oli kolmas Mary Celesten ennenaikaisesti kuollut kapteeni. Helmikuussa 1880 Mary Celeste myytiin kumppanuussopimuksen solmineille bostonilaisille, joiden johtajana toimi Wesley Gove. Laivan uudeksi kapteeniksi tuli Thomas L. Lewin, joka pysyi virassaan elokuuhun 1880 asti, kun hänet korvasi Gilman C. Parker. Näiden vuosien aikana laivan rekisteröintisatama vaihtui useaan kertaan ennen sen palautumista Bostoniin. Näiltä ajoilta laivan matkoista ei ole muistiinkirjattua tietoa, vaikkakin Mary Celesten tapausta koskevissa tutkimuksissaan Bryan Hicks vakuuttaa Goven kovasti yrittäneen tehdä laivasta kannattavan.

Marraskuussa 1884 Parker punoi suunnitelman bostonilaisen rahtityöntekijäjoukon kanssa, jotka täyttivät Mary Celesten lähinnä arvottomalla rahtitavaralla, kirjoittivat vääriä tietoja laivan rahtiluetteloon ilmoittaen sen sisältävän arvokasta tavaraa sekä vakuuttivat laivan 30 000 Yhdysvaltain dollarin arvosta (nykyinen arvo 790 100 dollaria). Joulukuun 16. päivänä Parker lähti matkaan ja suuntasi kurssin kohti Port-au-Princeä, Haitin pääkaupunkia ja -satamaa. Tammikuun 3. päivänä 1885 Mary Celeste lähestyi satamaa purjehtien Gonâven saaren ja mantereen välissä olevaa kanaalia, jossa sijaitsi suuri ja hyvin kartoitettu koralliriutta Rochelois Bank. Parker ohjasi laivan tahallaan riuttaa päin repien laivan pohjan rikki ja romuttaen Mary Celesten korjauskelvottomaksi. Parker miehistöineen souti sen jälkeen itsensä maihin, jossa hän myi pelastettavissa olevan rahdin 500 dollarilla Yhdysvaltain konsulille ja vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan ilmoitetuksi väitetyn arvon mukaan.

Miehistön kohtalo

Yhtäkään Mary Celesten miehistön jäsentä ei löydetty, ja on epätodennäköistä, että heidän katoamiseensa johtaneita tapahtumia koskaan saadaan selvitettyä varmasti. Alkuvuonna 1873 espanjalaiset kalastajat huomasivat merellä kaksi pientä lauttaa, joista toisella oli neljä ruumista ja toisella yksi ruumis, joka oli kääritty Amerikan lippuun. On esitetty ajatuksia siitä, että nämä viisi ruumista olisivat kuuluneet viidelle Mary Celesten miehistön jäsenelle, mutta ruumiit haudattiin ilman, että heidän henkilöllisyyttään selvitettiin varmasti.

Mary Celesten perintö ja muiston vaalinta

Mary Celesten tarina toimi inspiraation lähteenä kahdelle positiivisen vastaanoton saaneelle 1930-luvun radiokuunnelmalle, joista toisen teki L. Du Garde Peach ja toisen Tim Healey. Peachen radiokuunnelmasta tehtiin teatteriversio vuonna 1949. Useita romaaneja on julkaistu aiheesta, ja ne ovat tarjonneet yleensä ottaen pikemminkin luonnollisia kuin epätodellisia selityksiä tapahtumille. Smithsonian Channel esitti vuonna 2007 Smithsonian Networksin rahoittaman dokumentin The True Story of the Mary Celeste, joka tutki Mary Celesten tapauksen monia näkökulmia mutta ei tarjonnut mitään lopullista ratkaisevaa vastausta.

Mary Celesten ja sen miehistön muistoksi Spencerin saarelle on pystytetty monumentti brigantiinin rakennuspaikalle sekä rakennettu laivan rungon muotoinen ulkoilmaelokuvateatteri. Laiva on esiintynyt Malediivien julkaisemissa postimerkeissä sekä Gibraltarin julkaisemissa postimerkeissä.

Laivan aikajana

• 1861: Amazon valmistui Nova Scotiassa, Kanadassa
• 1867: Ajettu rantaan myrskyssä Glace Bayssa, Nova Scotiassa
• 1869: Pelastettu, korjattu ja myyty yhdysvaltalaiselle omistajalle, uudeksi nimeksi Mary Celeste
• 1872: Nosti purjeet välille New York – Genova, Italia 7. marraskuuta
• 1872: Viimeinen lokimerkintä 24. marraskuuta
• 1872: Viimeinen merkintä kirjoitusalustassa (ship's slate) 25. marraskuuta
• 1872: Laiva löydetään hylättynä 4. joulukuuta
• 1885: Laiva haaksirikkoutui riutalle 3. tammikuuta
• 2001: Laivan jäänteiden uskotaan löytyneen Haitin edustalta

Aiheesta muualla

• The Mystery of the Mary Celeste (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kadonneet laivat, Seura, 22.09.1937, nro 38, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot