Marija Kljonova
Marija Vasiljevna Kljonova (ven. Мари́я Васи́льевна Клёнова, 1898–1976) oli venäläinen merigeologi ja yksi Neuvostoliiton meritieteen perustajista.[1]
Kljonova suoritti opintonsa ja myöhemmin myös työskenteli Neuvostoliiton tiedeakatemian Antarktiksen tutkimuksen neuvostossa. Tänä aikana hän vietti lähes 30 vuotta napaseutuja tutkien. Hänestä tuli ensimmäinen Antarktiksella ja erityisesti Australialle kuuluvalla Macquariensaaren tutkimusasemalla toiminut naispuolinen tutkija.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kljonova aloitti uransa merigeologian tutkijana 1925 Neuvostoliitolle kuuluneella tutkimusalus Perseuksella, joka liikkui Barentsinmerellä sekä Novaja Zemljan, Huippuvuorten ja Frans Joosefin maan saaristossa. Vuonna 1933 Kljonova laati ensimmäisen kattavan kartan Barentsinmeren pohjasta.
Vuonna 1949 Kljonova siirtyi Neuvostoliiton tiedeakatemian Širšov-instituutin vanhemmaksi tutkijaksi. Hän analysoi merenpohjan geologiaa Atlantin valtameressä, Antarktiksella sekä Kaspian-, Barentsin- ja Vienanmerissä. Eteläisen pallonpuoliskon kesällä 1956 hän matkusti venäläisen meritiederyhmän kanssa kartoittamaan Antarktiksen rannikon siihen asti tutkimattomia alueita.
Kljonovan laakso (), jonka Neuvostoliiton Pohjoisen laivaston hydrograafinen tutkimusretki löysi 1981–1983 on nimetty hänen kunniakseen.[1] Samoin Kljonovan kraatteri Venuksessa sekä Antarktiksella sijaitseva Kljonovan huippu.
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kljonovan työ edesauttoi ensimmäisen Antarktiksen karttakokoelman luomista. Siitä tuli uraauurtava teos, jonka neljä osaa julkaistiin Neuvostoliitossa. Tohtori Kljonova vietti suurimman osan ajastaan tehden havaintoja venäläisillä jäänmurtajilla Ob ja Lena. Hänen ryhmänsä teki mittauksia Antarktisen ja sen lähialueiden vesillä. Kljonovan mukana Ob-murtajalla oli seitsemän naista. Rantautumista ei tuohon aikaan sallittu naisille kuin harvoin, joten heidän täytyi luottaa miespuolisiin kollegoihin mittausten ja näytteiden kokoamisen suhteen. Näiden matkojen välissä hän työskenteli Mirnyissä, joka on venäläinen tukikohta Kuningatar Maryn maassa (jota käyttävät myös Australian ja Puolan tutkimusasemat). Kotimatkalla Kljonova kävi maissa Macquariensaarella, jossa hänestä tuli ensimmäinen siellä koskaan käynyt naispuolinen tieteilijä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sixteenth Meeting of the GEBCO Subcommittee on Undersea Feature Names April 2002. International Hydrographic Organization. Viitattu 15.11.2007.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Klenova M.V. and Jastrebova L.A. (1938) Chlorophyll in sediments as an indication of the gas phase of the water. Trans. Inst. Mar. Fisheries, U.S.S.R. 5, 65-70.
- Klenova, M.V. (1939) "Toward the Study of the Nature of the North Caspian Shore Line (Observations from an Airplane)." Nature no. 1 pp. 72–73 (in Russian).
- Klenova, M.V. Geology of the Sea (Moscow, 1948), p. 424. (In Russian)
- Geology of the Volga delta (1951, co-author)
- Geology of the Barents Sea (Moscow, 1960) (In Russian)
- Geological structure of the continental slope Caspian Sea (1962, co-author)
- Precipitation of the Arctic basin based on drift l / s G. Sedov (1962)
- Geology of the Atlantic Ocean (Moscow, 1975) (In Russian)
