Lähikuvaus

Lähikuvaus eli makrokuvaus on esimerkiksi pienten esineiden tai hyönteisten kuvaamista. Kuvauksessa voidaan käyttää apuna esimerkiksi jalustaa ja rengassalamaa. Tärkeitä käsitteitä ovat suurennussuhde ja suurennoskerroin, joilla ilmaistaan lähikuvauksessa käytettävien objektiivien kykyä suurentaa kuvattavaa kohdetta. Suurennussuhde tai -kerroin kertoo sen, kuinka suurena kuvattava kohde kuvautuu kameran filmitasolla tai kuvakennolla. Esimerkiksi 1:1 suurennussuhde, tai 1x kerroin tarkoittaa, että 10 mm kokoisen kohteen kuva negatiivilla tai kennolla on 10 mm. 1:2 suhteella tai 0,5x kertoimella sama kohde kuvautuu 5 mm kokoisena ja 2:1 suhteella tai 2x kertoimella 20 mm kokoisena.

Lähikuvauksessa käytettävät apuvälineet

Makro-objektiivi, joka tarkentuu lähelle ja jolla saadaan pieni kohde kuvattua isona. Suositeltava minimipolttoväli on 100 mm (35 mm:n filmin kokoisille kennoille), kuitenkin monet käyttävät pitempiä polttovälejä 150–200 mm, jotta kohde voi olla kauempana eikä se säiky karkuun. Monella makro-objektiivilla saadaan 1:1 suurennussuhde.
Loittorenkaat, jotka asetetaan objektiivin ja kameran väliin. Loittorenkaat huonontavat objektiivin valon läpäisyä. Jos esimerkiksi 50 mm f/2 objektiivin ja kameran väliin laitetaan 50 mm loittorengas, tulee uudeksi valovoimaksi f/4.
Paljeloitto, portaattomasti venyvä haitarimainen palje, joka kiinnitetään kiskolla rungon ja objektiivin väliin. Säädettävyytensä vuoksi paljeloitto on loittorenkaita monipuolisempi.
Lähilinssi, joka asetetaan objektiivin eteen ja saadaan valo taittumaan sekä voidaan tarkentaa lähemmäksi.
Telekonvertteri laitetaan objektiivin ja kameran väliin, jolloin saadaan kasvatettua suurennusta. Samalla kuitenkin valovoima pienenee.
Objektiivi käännetään toisin päin. Tähän tarvitaan kääntörengas, jotta objektiivi saadaan kiinnitettyä runkoon. Ongelmana on että nykyisissä objektiiveissa menetetään silloin automaattitarkennus.