Arvosana

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Magna cum laude approbatur)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arvosanoja lukuvuositodistuksessa.

Arvosana on koulutuksessa käytettävä arvio kokeen, kurssin, oppiaineen opiskelun, päättötyön, opinnäytteen tai tutkielman onnistumisesta. Arvosanoja voidaan antaa numeroin, kirjaimin tai erityisin sanoin, joilla on merkityksensä. Arvosanan antaa tyypillisesti auktoriteetin roolissa oleva opettaja luettuaan palautetun vastauksen tai työn. Arvosana merkitään oppilaan koepaperiin tai syötetään kurssien arvosanoja sisältävään tietojärjestelmään. Arvosanat saattavat näkyä jälkikäteen tutkintotodistuksessa tai opintosuoritusotteessa. Numeroin annetuista arvosanoista voidaan laskea keskiarvo.

Arvosanat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulu ja lukio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen asteikko [1]
Numero
Arvosanan kuvaus
10  erinomainen
9  kiitettävä
8  hyvä
7  tyydyttävä
6  kohtalainen
5  välttävä
4  hylätty suoritus
Aiemmat arvosteluasteikot [2]
Vuodesta 1952 [3] Vuodesta 1943 [4] Ennen vuotta 1943 Koulujärjestys 1872 [5]
10  kiitettävä  10  kiitettävä  10  kiitettävä tai hyvä   kiitettävä 
9 9 9
8  tyydyttävä  8  tyydyttävä  8  tyydyttävä   tyydyttävä 
7 7 7
6  välttävä  6  välttävä  6  välttävä   välttävä 
5 5 5
4  heikko 4  heikko 4  heikko  vähemmin kelpaava 
  3 3
  2
1
Punaisen viivan alapuolella ovat heikot eli toisin sanoen hylätyt arvosanat (1–4).

Suomen peruskouluissa ja lukioissa kokeiden arvosanat ovat jotakuinkin samat, mutta ne voivat olla myös kokonaislukujen väliltä. Esimerkiksi arvosanojen 8 ja 9 välille sijoittuvat kokeissa arvosanat 8+ (8,25), 8½ (8,50) ja 9– (8,75). Todistukseen oppilas voi kuitenkin saada vain kokonaisia numeroita arvosanoiksi.lähde?

Ammattioppilaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2018 syksystä [6] Vuoden 2009 syksystä [7] Aiempi asteikko
 5   kiitettävä   3   kiitettävä  5   kiitettävä 
 4   hyvä  2  hyvä   4   hyvä 
 3   hyvä   3   hyvä 
 2   tyydyttävä  1  tyydyttävä   2   tyydyttävä 
 1   tyydyttävä   1   tyydyttävä 
 0   hylätty   0   hylätty   0   hylätty 

Yllä mainittujen lisäksi joistakin aineista tai tutkinnon osista ei ammattikouluissa anneta lainkaan arvosanaa. Aineet, joista ei anneta arvosanaa merkitään suoritetuksi (S) ja vapaasti valittavat tutkinnon osat hyväksytyksi (H).lähde?

Korkeakoulut (yliopistot ja ammattikorkeakoulut)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Numero  Arvosanan kuvaus Ennen 1.8.2005 käytetyt arvosanat Helsingin yliopistossa.
Vanhojen arvosanojen muuntaminen uudelle asteikolle[8]
 Helsingin yliopistossa  (ammattikorkeakouluissa)
5  erinomainen  (kiitettävä)  3– 3  3+  erinomaiset tiedot  (ET)  laudatur
eximia cum laude approbatur
4  kiitettävä  (hyvä)  2+ 2½ 
magna cum laude approbatur 
3  hyvä  (hyvä)  2– 2  hyvät tiedot  (HT)  cum laude approbatur
non sine laude approbatur
2  tyydyttävä  (tyydyttävä)  1  1+ 1½  tyydyttävät tiedot  (TT)  lubenter approbatur
approbatur
1  välttävä  (tyydyttävä)  1– 
0  (hylätty)  hylätty  hylätty 

Aiemmin Suomen yliopistoissa oli yleisesti käytössä asteikko 0—3, jossa

Numero Kuvaus Vanha latinankielinen arvosana
3  erinomaiset tiedot   erinomainen  vastasi arvosanaa laudatur
2  hyvät tiedot   hyvä  vastasi arvosanaa cum laude approbatur
1  tyydyttävät tiedot   tyydyttävä  vastasi arvosanaa approbatur
0  hylätty  vastasi arvosanaa improbatur

Suomalainen ylioppilastutkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1996 alkaen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeen arvosanat vuodesta 1996 alkaen.[9]
Arvosana Lyh. P.  Selitys Suomennos Osuus % Huomautus
laudatur L 7 erinomainen ”(häntä) kiitetään” tai
”(häntä) ylistetään”
5 % Ennen eximia cum laude approbatur -arvosanan käyttöönottoa laudatur-arvosanasta sai kuusi pistettä (puoltoääntä)
eximia cum laude approbatur E 6 kiitettävä ”(hänet) erinomaisten kiitosten kera hyväksytään” 15 % Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1996.
magna cum laude approbatur M 5 hyvä ”(hänet) suurten kiitosten kera hyväksytään” 20 % Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
cum laude approbatur C 4 tyydyttävä ”(hänet) kiitosten kera hyväksytään” 24 % Yleisin arvosana. Ylioppilaskokeista annettujen arvosanojen mediaani.
lubenter approbatur B 3 kohtalainen ”(hänet) mielihyvin hyväksytään” 20 % Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
approbatur A 2 välttävä ”(hänet) hyväksytään” 11 % alin hyväksytty arvosana
improbatur I 0 hylätty ”(hänet) hylätään” 5 % Jaetaan neljään ryhmään
(i+ / i / i– / i=)
Lyh. = Arvosanasta yleisesti käytetty kirjaintunnus.
P. = Arvosanasta saatava pistemäärä. Pisteitä kutsuttiin aiemmin puoltoääniksi.
Osuus = Osuus yo-kokeen suorituksista ylioppilastutkintolautakunnan periaatteiden mukaan.

Vuosina 1970–1995

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1970–1995 käytössä oli kuusiportainen asteikko, jossa toiseksi korkeimpana arvosanana laudatur-arvosanan jälkeen oli magna cum laude approbatur. Tällöin laudatur-arvosanasta sai kuusi pistettä (puoltoääntä), kun taas vuodesta 1996 alkaen laudatur antaa seitsemän pistettä. Vuonna 1996 entinen arvosana laudatur jaettiin kahdeksi eri arvosanaksi.

Ylioppilaskokeen arvosanat vuosina 1970–1995
Arvosana Lyh. Puoltoääniä Huomautus
laudatur L 6 Vertautuu nykyiseen arvosanaan eximia cum laude approbatur.
magna cum laude approbatur  M 5 Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
cum laude approbatur C 4
lubenter approbatur B 3 Otettu ylioppilastutkinnon arvosanana käyttöön vuonna 1970.
approbatur A 2 alin hyväksytty arvosana
improbatur I 0 hylätty arvosana

Ennen vuotta 1970

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 1970 ylioppilaskokeista ja ylioppilastutkinnosta annettiin vain arvosanat laudatur, cum laude approbatur ja approbatur sekä improbatur.

Arvosanat ennen vuotta 1970
Arvosana Äänet Vanha yliopistollinen
suomennos
Huomautus
laudatur 3 kiitettävät (tiedot)
cum laude approbatur 2 kiittämällä hyväksytyt (tiedot) ennen myös muodossa approbatur cum laude
approbatur 1 hyväksytyt (tiedot) alin hyväksytty arvosana
improbatur hylätty

Yliopistossa laadittujen tutkielmien arvostelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisterintutkinnon tutkielma eli pro gradu -tutkielma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pro gradu -tutkielman arvosanat Helsingin yliopistossa [10]
Arvolause Lyh. Suomennos Osuus* Tutkielman taso
laudatur l. ’(häntä) kiitetään’ tai
’(häntä) ylistetään’
1 % Valmis tieteellinen työ. Poikkeuksellisen laadukas ja kypsä.
eximia cum laude approbatur ecl ’(hänet) erinomaisten kiitosten kera hyväksytään’ 3 % Aito tieteellinen tutkielma, joka on laadittu suhteellisen vaativasta aiheesta.
magna cum laude approbatur mcl ’(hänet) suurten kiitosten kera hyväksytään’ 23 % Keskimääräista parempi, syvempi tai laajempi tutkielma.
cum laude approbatur cl ’(hänet) kiitosten kera hyväksytään’ 33 % Normaali opinnäytetyö. Pro gradu -työn tavoitetaso.
non sine laude approbatur nsl ’(hänet) ei ilman kiitosta hyväksytään’ 24 % Työ on kunniallinen opinnäyte, mutta tieteellinen lähestymistapa on pinnallinen tai työ on muuten sisällöltään puutteellinen.
lubenter approbatur lub ’(hänet) mielihyvin hyväksytään’ 13 % Työ on vaatimaton tai pinnallinen ja siinä on huomattavia puutteita.
approbatur a. ’(hänet) hyväksytään’ 3 % Työ on vaatimaton ja suppea ja voi sisältää huomattavia asia- tai muotovirheitä.
improbatur I ’(hänet) hylätään’ Ei käytetä pro gradu -tutkielman arvosanana.
Lyh. = arvolauseen epävirallinen lyhennys, voivat olla erilaisia riippuen laitoksesta.
Osuus* = Esimerkinomainen kuvaus Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin pro gradu -tutkielmista
annettujen arvosanojen jakautumisesta vuosina 1980–1995 (pyöristettynä). [11]
Tutkielman taso = Tampereen yliopiston yleiset suuntaviivat pro gradu -töiden arvostelusta. [12]

Väitöskirjat ja lisensiaatintyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väitöskirjojen arvosanat yliopistossa
Arvolause Lyh. Selitys Suomennos Muuta Väitöskirjan taso
laudatur l. (loistava) ’(häntä) kiitetään’ tai
’(häntä) ylistetään’
  Väitöskirja on kaikilta osiltaan erityisen ansiokas ja kunnianhimoinen.
eximia cum laude approbatur ecl (kiitettävä) ’(hänet) erinomaisten kiitosten kera hyväksytään’   Väitöskirjassa on useita huomattavia ansioita ilman näitä mitätöiviä puutteita.
magna cum laude approbatur mcl (hyvä) ’(hänet) suurten kiitosten kera hyväksytään’   Väitöskirja on keskimääräistä parempi. Siinä on selkeitä ansioita ilman näitä mitätöiviä puutteita.
cum laude approbatur cl (tyydyttävä) ’(hänet) kiitosten kera hyväksytään’  
 
Väitöskirja on normaalisuoritus. Työn tavoitetaso.
non sine laude
approbatur
nsl (jokseenkin tyydyttävä) ’(hänet) ei ilman kiitosta hyväksytään’   Väitöskirjassa on selkeitä puutteita ilman riittävästi kompensoivia erityisansioita.
lubenter approbatur lub (puutteellinen) ’(hänet) mielihyvin hyväksytään’   Väitöskirjassa on useita huomattavia puutteita ilman riittävästi kompensoivia erityisansioita. Se voi olla myös liian niukka.
approbatur a. (heikko) ’(hänet) hyväksytään’   Väitöskirjassa on vakavia puutteita. Se täyttää kuitenkin tiedekunnan väitöskirjalle asettamat vähimmäisvaatimukset.
improbatur I hylätty ’(hänet) hylätään’   Väitöskirja hylätään.

Yliopistolliset väitöskirjat arvosteltiin aikaisemmin yllä olevalla kahdeksanportaisella latinankielisellä asteikolla (ylimpänä laudatur, alimpana improbatur). Jos väitöskirjassa ei ole erityisiä ansioita eikä selkeitä puutteita ja se täyttää väitöskirjalta vaadittavat kriteerit, sille annetaan tyypillisesti mainesana (arvosana) cum laude approbatur. Selkeät puutteet alentavat arvosanaa ja ansiot nostavat sitä. Erityiset ansiot voivat myös kompensoida selkeitä puutteita, jolloin tällaiset ansiot nostavat puutteellisen väitöskirjan arvosanaa.lähde?

Lisensiaatintyöt arvostellaan soveltuvin osin myös yllä olevalla kahdeksanportaisella asteikolla kuin väitöskirjat.lähde?

Helsingin yliopiston väitöskirjat arvioidaan nykyisin asteikolla hylätty, hyväksytty, kiittäen hyväksytty.[13] Tampereen yliopisto käyttää arvioinnissa asteikkoa: hyväksytty, hyvä ja erinomainen.[14]

Latinankieliset arvosanat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeet

Laudatur on ylioppilaskokeen korkein arvosana. Se on latinaa ja tarkoittaa ylistetään. Se tulee latinan kielen sanasta laus ('kunnia , ylistys'). Ylioppilaskokeessa arvosanan laudatur saa noin 5 % kunkin kokeen osallistujista. Vuonna 1996 ylioppilastutkinnon laudatur jaettiin kahteen osaan kilpailun korkeimmista arvosanoista koventuessa. Entisiä laudaturin alimpia arvosanoja alettiin merkitä e:llä (eximia cum laude approbatur). Ennen kyseistä vaihdosvuotta laudaturin sai siis huomattavasti helpommin.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) laudatur vastaa arvosanaa 10. Ennen arvosanan eximia cum laude approbatur käyttöönottoa vuonna 1996 laudatur vastasi arvosanoja 9 ja 10.

Yliopisto

Laudatur on pro gradu -tutkielman, lisensiaatintutkielman ja väitöskirjan korkein arvosana. Pro gradu -tutkielmasta annetaan vain hyvin harvoin tämä korkein arvosana. Tutkielman tulee tällöin olla tieteellisesti poikkeuksellisen ansiokas eikä siinä saa olla puutteita. Perinteisesti laudatur-arvosanalla hyväksyttyä pro gradua voitiinkin pitää valmiina lisensiaatintutkielmana.

Laudatur oli aiemmin myös korkein oppiaineessa suoritettava oppimäärä yliopistossa. Nykyisin laudatur-opintoja vastaavat oppiaineen syventävät opinnot. Alemmat oppimäärät olivat approbatur ja cum laude approbatur.

Eximia cum laude approbatur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeet

Eximia cum laude approbatur on ylioppilaskokeen toiseksi korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa se on otettu käyttöön vasta vuonna 1996 vastaamaan alimpia laudaturin arvosanoja. Arvosanan eximia saa noin 15 % kunkin kokeen osallistujista.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) eximia cum laude approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 9.

Yliopisto

Eximia cum laude approbatur on pro gradu -tutkielman, lisensiaatintyön ja väitöskirjan toiseksi korkein arvosana. Tällaisen arvosanan saadakseen tutkielmassa tulee olla huomattavia tieteellisiä ansioita ja siinä ei saa olla puutteita. Arvosana on jokseenkin harvinainen, ja sen saa tyypillisesti vain noin 5 % pro gradu -tutkielmista.

Magna cum laude approbatur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeet

Magna cum laude approbatur on ylioppilaskokeen kolmanneksi korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa arvosanan M saa noin 20 % kunkin kokeen osallistujista. Alun perin sitä ei käytetty, vaan mahdollisia olivat vain arvosanat improbatur, approbatur, cum laude approbatur ja laudatur. Arvosana magna cum laude approbatur samoin kuin lubenter approbatur lisättiin ylioppilastutkinnon arvosteluasteikkoon vuonna 1970.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) magna cum laude approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 8.

Yliopisto

Magna cum laude approbatur on pro gradu -tutkielman, lisensiaatintyön ja väitöskirjan kolmanneksi korkein arvosana. Se merkitsee, että tutkielma on keskimääräistä parempi, syvempi tai laajempi, mutta se ei ole tieteellisesti erityisen ansiokas.

Cum laude approbatur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeet

Cum laude approbatur on ylioppilaskokeen neljänneksi korkein arvosana. Ylioppilaskokeessa sen saa noin 24 % kunkin kokeen osallistujista eli prosentuaalisesti se on ylioppilaskokeen yleisin arvosana.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) cum laude approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 7. Ennen arvosanan magna cum laude approbatur käyttöönottoa vuonna 1970 se vastasi arvosanoja 7 ja 8.

Yliopisto

Cum laude approbatur on pro gradu -tutkielmien, lisensiaatintöiden ja väitöskirjojen mediaaniarvosana. Se on tyypillisesti sellaisen pro gradu -tutkielman arvosana, joka täyttää opinnäytetyöltä vaadittavat kriteerit ja jossa ei ole selkeitä puutteita mutta ei myöskään erityisiä ansioita. Tämä on tutkielman tavoitetaso.

Cum laude approbatur oli ennen myös keskimmäinen jossakin oppiaineessa suoritettava oppimäärä yliopistossa. Nykyisin näitä opintoja kutsutaan yleisesti aineopinnoiksi. Sitä alempi oppimäärä oli approbatur ja korkeampi oppimäärä laudatur. Puhekielessä cum laude approbatur -opinnot kulkivat nimellä cumu.

Non sine laude approbatur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeet

Non sine laude approbatur ("ei ilman kiitosta hyväksytään") -arvosanaa ei käytetä ylioppilaskokeissa lainkaan. Se on käytössä vain yliopistoissa.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) arvosanaa non sine laude approbatur vastaavaa kategoriaa ei tunneta, mutta se asettuisi suunnilleen arvosanojen 6 ja 7 väliin.

Yliopisto

Non sine laude approbatur on yliopistollinen arvosana pro gradu -tutkielmien, lisensiaatintutkielmien ja väitöskirjojen arvostelussa. Se tarkoittaa, että työ ei kaikilta osin vastaa tavoitetasoa ja on keskimääräistä heikompi. Tämä arvosana sijoittuu lubenter approbaturin ja cum laude approbaturin väliin.

Lubenter approbatur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskokeet

Lubenter approbatur on ylioppilastutkinnon toiseksi alin hyväksytty arvosana. Alun perin sitä ei käytetty ylioppilaskokeessa, vaan mahdollisia olivat vain arvosanat improbatur, approbatur, cum laude approbatur ja laudatur. Arvosana lubenter approbatur samoin kuin magna cum laude approbatur lisättiin ylioppilastutkinnon arvosteluasteikkoon vuonna 1970.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) lubenter approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 6.

Yliopisto

Lubenter approbatur on toiseksi alin yliopistollinen arvosana. Se annetaan tutkielmille, joissa on huomattavia puutteita ja jotka ovat vaatimattomia tai tieteellisesti pinnallisia.

Ylioppilaskokeet

Approbatur on ylioppilaskokeen alin hyväksytty arvosana.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) approbatur vastaa lähinnä arvosanaa 5. Ennen arvosanan lubenter approbatur käyttöönottoa vuonna 1970 se vastasi arvosanoja 5 ja 6.

Yliopisto

Approbatur on pro gradu -tutkielmien, lisensiaatintöiden ja väitöskirjojen alin hyväksytty arvosana.

Approbatur oli ennen myös alin oppiaineessa suoritettava oppimäärä yliopistossa. Nykyisin approbatur-arvosanaa vastaavat perusopinnot. Korkeammat oppimäärät olivat cum laude approbatur ja laudatur. Approbatur-opintoja kutsuttiin puhekielessä approksi.

Ylioppilaskokeet

Improbatur on lukion ylioppilaskokeessa hylätty eli alhaisin arvosana. Mikäli abiturientti saa arvosanan improbatur pakolliseksi määrätystä aineesta, hänestä ei tule ylioppilasta, ellei hän pysty tutkintoaikanaan korottamaan arvosanaa tai kompensoimaan sitä muilla suorituksilla.

Improbatur jakautuu myös ryhmiin i+, i, i– ja i= sen mukaan, kuinka lähelle läpipääsyn pisterajaa kokelas on yltänyt. Vaikka abiturientti reputtaisikin kokeensa, arvosana on mahdollista kompensoida hyväksytyksi siinä tapauksessa, että kokelas on muista suorituksistaan kerännyt kylliksi kompensaatiopisteitä.

Suomalaisessa kouluarvostelussa (4–10) improbatur vastaa arvosanaa 4.

Yliopisto

Improbatur tarkoittaa yliopistossa hylättyä arvosanaa. Arvosanaa improbatur ei anneta pro gradu -tutkielmille, koska hylätty tutkielma ei ole tutkielma ensinkään eikä kandidaatin tai maisterin oppiarvoa voida myöntää hylätyn pro gradu -tutkielman perusteella.

Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmän eli ECTS:n mukaiset arvosanat ovat:

Arvosana Määritelmä Osuus suorituksista
A Erinomainen 10 %
B Erittäin hyvä 25 %
C Hyvä 30 %
D Tyydyttävä 25 %
E Välttävä 10 %
FX Hylätty; vaatii lisää työtä
F Hylätty; vaatii paljon lisää työtä

Arvosanat muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja ja Ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa on käytössä asteikko A-F. Toisen asteen oppilaitoksissa ei voi saada arvosanaa F. Jokaista arvosanaa Ruotsissa vastaa jokin lukuarvo niin, että alinta hyväksyttyä arvosanaa (E) vastaa lukuarvo 10 ja jokainen sitä parempi on 2,5 suurempi kuin edeltäjänsä.[15]

Arvosana Vastaava lukuarvo Lisätietoja
A 20
B 17,5
C 15
D 12,5
E 10 Alin hyväksytty arvosana.
F 0 Ei voi saada toisen asteen oppilaitoksissa.

Norjassa on käytössä samankaltainen järjestelmä, jossa annetaan arvosanat A-E ja lukuarvot 1-5.[16]

Arvosana Vastaava lukuarvo
A 5
B 4
C 3
D 2
E 1

Arvosanat Saksassa ovat asteikolla 1–6 niin, että 1 on paras ja 6 huonoin.[17]

Arvosana Määritelmä
1-1,5 Erittäin hyvä
1,6-2,5 Hyvä
2,6-3,5 Tyydyttävä
3,6-4,9 Riittävä
5-6 Ei riittävä

Tanskassa on käytössä järjestelmä, jossa alin arvosana on -3 ja ylin 12.[18]

Arvosana Määritelmä Vastaava ECTS-arvosana
12 erinomaisesta suorituksesta A
10 erittäin hyvästä suorituksesta B
7 hyvästä suorituksesta C
4 tyydyttävästä suorituksesta D
02 riittävästä suorituksesta E
00 ei-riittävästä suorituksesta FX
-3 hyväksymättömästä suorituksesta F

Yhdysvalloissa on käytössä arvosana-asteikko A-F. E-arvosanaa ei kuitenkaan enää ole, koska luultiin, että se tarkoittaa erinomaista (engl. excellent). Lisäksi arvosanaa voi tarkentaa, esimerkiksi C voi olla C+, C- tai C=.[19]

Arvosana Prosenttiosuus Sanallinen arvio
A 90-100 erinomainen
B 80-89 erittäin hyvä
C 70-79 kehitystä vaaditaan
D 60-69 lähes hylätty
F 0-59 hylätty
  1. Perusopetusasetus (852/1998) (10 § Arviointi opintojen aikana) Finlex. 20.11.1998. Helsinki: Edita. Viitattu 10.12.2014.
  2. Olga Pihlman ja Sarita Blomqvist: Miksi kouluissa huonoin arvosana on nelonen? Yle Uutiset. 6.5.2014. Viitattu 16.6.2015.
  3. Asetus koulujärjestyksen muuttamisesta (33 § 2 mom.) Suomen asetuskokoelma (183/1952). 25.4.1952. ”Arvosanat todistukseen merkitään numeroilla 4–10, jolloin numero 4 tarkoittaa heikkoja, numerot 5 ja 6 välttäviä, 7 ja 8 tyydyttäviä sekä 9 ja 10 kiitettäviä tietoja ja taitoja.” Viitattu 14.7.2015.
  4. Asetus kansakoulun järjestysmuodosta annetun asetuksen muuttamisesta. (13 § 5 mom.) Suomen asetuskokoelma (398/1943). 7.5.1943. ”Arvosanat ovat heikko, välttävä, tyydyttävä ja kiitettävä. Ne merkitään myös numeroilla siten, että numerot 3 ja 4 tarkoittavat heikkoja, 5 ja 6 välttäviä, 7 ja 8 tyydyttäviä sekä 9 ja 10 kiitettäviä tietoja tai taitoja.” Viitattu 14.7.2015.
  5. Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinanmaalle (34 §) Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous No 26/1872. 8.8.1872. ”Kaikkein todistusten tulee olla tehdyt määrätyn kaavan mukaan ja sisältää oppilaan tiedoista arvosanoina joko kiitettävä, tyydyttävä, välttävä tahi vähemmin kelpaava, erikseen kussakin aineessa, kuin myös tämmöisillä arvosanoilla yleiset arvostukset käytöksestä, ahkeruudesta ja tarkkaavaisuudesta sekä edistymisestä. – –” Viitattu 14.7.2015.
  6. Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta (673/2017) (Katso 11 § ja 26 §) Finlex. 5.10.2017. Helsinki: Edita. Viitattu 2.11.2018.
  7. Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen muuttamisesta (488/2008) (Katso 10 § sekä voimaantulosäännös) Finlex. 10.7.2008. Helsinki: Edita. Viitattu 10.12.2014.
  8. Tutkinnonuudistus Helsingin yliopistossa / Arvosteluasteikot (Arvosteluasteikot 1.8.2005 lähtien) 2003–2004. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.12.2014.
  9. Tietoa ylioppilastutkinnosta (Arkistoitu – Internet Archive) Ylioppilastutkinto.fi
  10. Pro gradu -tutkielman laatiminen ja arvostelu (PDF) 25.4.2005. Helsinki: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta. Viitattu 24.4.2011.
  11. Auvinen, Juha & Noponen, Martti: Ohjeita pro gradu -tutkielman tekijöille (4., tark. p.) 1996. Helsinki: Helsingin yliopisto, yleisen valtio-opin laitos. Arkistoitu 4.12.2008. Viitattu 24.4.2011.
  12. Tampereen yliopisto, pro gradu -arviointi (PDF) Viitattu 24.4.2011.
  13. Väitöskirjan hyväksyminen ja arvostelu | Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 23.11.2016. Viitattu 25.4.2018.
  14. Johtamiskorkeakoulu uta.fi. Viitattu 25.4.2018.
  15. Arvosanat Ruotsin oppilaitoksissa | Pohjoismainen yhteistyö www.norden.org. Viitattu 6.6.2022.
  16. Conversion of results for local admission | University of Stavanger www.uis.no. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  17. German Grading System Study in Germany for Free. 8.1.2013. Viitattu 6.6.2022. (englanti)
  18. 7-point grading scale eng.uvm.dk. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  19. The grading system in the US demystified (everything you want to know) edvoy. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]