Madhva
Madhva ( noin 1238 — noin 1317, myös Madhvacharya, Madhva Acharya, Pūrna Prajña tai Ānanda Tīrtha) oli hindufilosofi, ja vaishnavismin Dvaita-suuntauksen perustaja.[1] Hän piti itseään tuulen jumala Vayun avatarina. Hänen mukaansa Vedanta-kirjoitusten ytimessä on dualisimi, perustavanlaatuinen ero sen välillä, mikä on yksilö itse atman, ja mikä on perimmäinen totuus, brahman.[2]
Dualismissaan Madhva hylkäsi Adi Shankaran ajatuksen yksilön ja totuuden ykseydestä. Hän oli myös voimakkaasti sitä mieltä, että tieto on suhteellista, ei absoluuttista. Madhvan elinaikana hindut uskoivat yleisesti jälleensyntymiseen, ja että ihminen saattoi päästä pois jälleensyntymisten ketjusta pelastukseen. Madhva uskoi että vaihtoehtona on myös kadotus ja kiirastuli.[1]
Madhva kielsi seuraajiltaan devadasit, eli seksuaalisia palveluksia pyhissä paikoissa tarjoavat naiset, ja suositteli veriuhrien sijaan taikinasta leivottujen hahmojen uhraamista. Hän julkaisi 37 teosta sanskriitin kielellä. Useimmat niistä ovat hindujen pyhien kirjoitusten selityksiä.[1]
