Mårten Flink
Mårten Isak Flink (19. kesäkuuta 1897 Kuopio – 1. helmikuuta 1943) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Karl Oskar Flink ja Hanna Jakobsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Elli Aili Lainion kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Flink kävi viisi luokkaa Kuopion ruotsalaista yhteiskoulua ja yhden lukukauden Tampereen teknistä opistoa. Hyökkäysvaunukursseille hän osallistui vuonna 1923, sotilaspedagogiselle kurssille hän osallistui vuonna 1924, taktiikan soveltamiskursseille Suojeluskuntain päällystökoulussa hän osallistui vuonna 1927, Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1928.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Flink liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 31. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetyille moottoripyörä- ja pioneerikursseille.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan lähettiupseeriksi 3. Jääkärirykmentin esikuntaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Flink palveli edelleen samassa joukko-osastossa, jonka nimi muuttui ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja sitten Uudenmaan rykmentiksi. Rykmentin adjutantiksi hänet määrättiin 12. toukokuuta 1918 ja edelleen 7. komppanian nuoremmaksi upseeriksi 3. kesäkuuta 1918. Komppanianpäällikön tehtävät hän otti vastaan 9. joulukuuta 1918, mutta siirrettiin myöhemmin 9. komppanian päälliköksi. Hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1924 Polkupyöräpataljoona 1:een, missä toimi ensin 4:nnen ja 31. joulukuuta 1924 alkaen 3. komppanian päällikkönä. Hän erosi Suomen armeijasta 17. lokakuuta 1925 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. joulukuuta 1926 ja määrättiin Viipurin suojeluskuntapiirin 11:n alueen ja 1. lokakuuta 1928 viidennen alueen päälliköksi. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 27. joulukuuta 1929 ja astui samana päivänä uudelleen armeijan palvelukseen. Suomen armeijassa hänet sijoitettiin ensin Kaartin jääkäripataljoonaan luutnantin vakanssilla, mistä siirrettiin 12. maaliskuuta 1930 Pohjanmaan jääkäripataljoonaan. Armeijasta hän erosi toistamiseen 5. huhtikuuta 1932. Armeijasta eroamisensa jälkeen hän toimi vuosina 1932–1934 kauppamatkustajana Suomen paperikomppaniassa. Santalahden paperitehdas oy:n palveluksessa hän työskenteli vuosina 1934–1935. Jääkärien Elämäkerraston laatimistyöhön hänet palkattiin Yleisesikunnan sotahistorialliseen osastoon 1. lokakuuta 1936, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1938 asti. Tampereen suojeluskunnan opetusupseerina hän toimi vuosina 1934–1935.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Flink osallistui JR 65:ssä pataljoonan komentajana ja osallistui taisteluihin Suomussalmella, Raatteentiellä ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän toimi aseupseerina ensin Oulun Koulutuskomppaniassa ja myöhemmin 3. Prikaatin esikunnassa. Jatkosotaan hän osallistui ensin pataljoonan komentajana Haapajärvellä Koulutuskomppaniassa ja myöhemmin Komppanian päällikkönä Jalkaväkirykmentti 9:n III pataljoonassa (III/JR9), jonka mukana osallistui taisteluihin Sortavalassa, jossa hän haavoittui 8. elokuuta 1941.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|