Espanjankärpänen
| Espanjankärpänen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Pimikkökuoriaismaiset Tenebrionoidea |
| Heimo: | Toukohärät Meloidae |
| Alaheimo: | Meloinae |
| Suku: | Lytta |
| Laji: | vesicatoria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Espanjankärpänen (Lytta vesicatoria) on Euraasiasta kotoisin oleva metallinvihreä kovakuoriainen, joka kuuluu toukohärkien heimoon.[1] Se on saanut nimensä siitä, että se on hyvin yleinen Espanjassa ja muualla Välimeren alueella. Laji tunnetaan myös nimellä laastarikärpänen, koska siitä valmistettiin aikaisemmin ”vetolaastareiksi” kutsuttuja terveystuotteita, joiden uskottiin parantavan monenlaisia vaivoja. Sitä käytettiin yleisesti myös lemmenrohtona.[3][4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjankärpänen on metallinhohtoinen ja kullanvihreä kovakuoriainen, joka näyttää hieman sylkikuoriaisilta.[1][4] Sillä on hoikka ja pehmytkuorinen, 12–22 millimetriä pitkä ruumis ja pitkät peitin- ja lenninsiivet sekä tuntosarvet.[1][3] Muiden toukohärkien tapaan se erittää ärsytettynä nivelistään myrkyllistä kantaridiinia (C10H12O4).[1]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjankärpänen elää Euraasiassa laajalla vyöhykkeellä, joka ulottuu Välimeren alueelta Keski-Aasiaan ja aina Siperiaan asti.[1][3] Euroopassa sitä tavataan Etelä-Ruotsia myöten, ei kuitenkaan Suomessa.[3] Parhaiten se viihtyy pensasaroilla ja metsissä.[1]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjankärpänen kehittyy aikuiseksi hypermetamorfoosiksi kutsutun täydellisen muodonvaihdoksen kautta.[1] Naaras laskee munansa lähelle muurarimehiläisten pesän sisäänkäyntiä. Munista kuoriutuu hyvin aktiivisia triunguliinitoukkia, jotka tunkeutuvat pesään vahvojen leukojensa avulla ja syövät ravinnokseen mehiläisten toukkia.[1][3] Toukat käyvät läpi useita passiivisempia kehitysvaiheita ennen kuin niistä lopulta tulee aikuisia.[1]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täysikasvuiset espanjankärpäset käyttävät ravinnokseen puiden lehtiä, toisin kuin mehiläisen toukkia saalistavat triunguliinitoukat. Ne suosivat erityisesti saarnien, syreenien, likustereiden ja valkosalavien lehtiä.[1][3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjankärpäsen peitinsiivistä jauhettu pulveri tunnettiin seksuaalisen halun herättäjänä jo antiikin aikoina, ellei aiemminkin.[1][3] Sen uskottiin sisäisesti nautittuna aiheuttavan paikallista verentungosta ja lisäävän siten miesten potenssia.[3][5]
Espanjankärpäsillä hoidettiin pitkään myös päänsärkyä, kuumetiloja, reumatismista johtuvaa hammassärkyä, lonkkasärkyä sekä vuotavia silmiä ja korvia. Vielä 1900-luvulla niistä valmistettiin vetolaastareita, joita käytettiin ”vetämään” vaivoja potilaan elimistöstä ihon pinnalle rakkuloiksi. Vaivan aiheuttajien nimittäin uskottiin siirtyvän rakkulan sisälle kertyvään nesteeseen ja poistuvan kehosta rakkulan puhjettua. Todellisuudessa laastarin näennäinen hoitava vaikutus perustui sen sisältämän kantaridiinin kykyyn laajentaa pintaverisuonia ja lievittää siten kipua.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Spectrum Tietokeskus 1–16. Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 951-0-07239-7
- ZOO Suuri eläinkirja, 6. osa. Suomentanut Marja Martin, Seppo Räsänen & Karin Tuominen. Porvoo: WSOY, 1980. ISBN 951-0-08251-1
- Bernhard Grzimek: Grzimek’s Animal Life Encyclopedia. Volume 3: Insects. The Gale Group, 2004. ISBN 0-7876-5779-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Grzimek’s Animal Life Encyclopedia, Lytta vesicatoria
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Lytta vesicatoria (TSN 114404) itis.gov. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h ZOO Suuri eläinkirja 6, s. 358.
- ↑ a b Spectrum Tietokeskus 6, s. 70
- ↑ a b Medical insects irritate Linné on line. Uppsala Universitet. Viitattu 16.1.2012. (englanniksi)