Harmokeltasiipi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lyijyjäkäläkehrääjä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmokeltasiipi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Keltasiivet Lithosiinae
Suku: Eilema
Laji: lurideolum
Kaksiosainen nimi

Eilema lurideolum
(Zincken, 1817)

Synonyymit
  • Eilema lurideola
Katso myös

  Harmokeltasiipi Wikispeciesissä
  Harmokeltasiipi Commonsissa

Harmokeltasiipi (Eilema lurideolum) on siilikkäisiin kuuluva, erittäin yleinen yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molemmat sukupuolet ovat samannäköiset. Etusiivet ovat väriltään tasaisen siniharmaat. Siiven etureunassa on vaaleankeltainen raita, joka kapenee selvästi siiven kärkeä kohti ja etusiipien kärjet ovat pyöristyneet. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset ilman kuviointia. Etusiiven alapinnalla on etureunaa ja kärkiosaa lukuun ottamatta voimakas, tummanharmaa varjostuma. Pää ja niska ovat keltaiset, samoin takaruumiin kärki sekä raajat. Muuten ruumis on harmaa. Siipiväli on 33–38 mm. Lepäävä perhonen pitää siipiään tasossa takaruumiin päällä. Lennossa perhonen näyttää kellertävältä.[1][2]

Varsin samannäköinen laji on lyijykeltasiipi (Eilema complanum). Helpoimmin lajit erottaa lepoasennon ja siiven kärjen muodon perusteella.

Toukka on 23–26mm pitkä, musta ja siinä on lyhyitä tummia karvoja. Toukan kyljessä on oranssi juova kolmannesta jaokkeesta alkaen aina takapäähän asti.[3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmokeltasiipi on erittäin yleinen perhoslaji, ja sitä tavataan Länsi-Euroopasta Siperiaan, ainakin Baikalin alueelle saakka.[4] Suomessa harmokeltasiipeä voi tavata ainakin Pohjois-Pohjanmaan eteläosiin. Aikuiset perhoset lentävät heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmokeltasiipi on Pohjoismaissa yleisin keltasiipilaji, ja sitä tavataan jokseenkin kaikenlaisissa ympäristöissä. Perhoset lentävät pääasiassa hämärän laskeutumisesta keskiyöhön, lämpiminä öinä pitempäänkin, muutamien metrien korkeudella maanpinnasta tai puiden latvustoissa. Lajin voi tavata silti päivälläkin aterioimassa kukilla. Harmokeltasiipi tulee helposti valolle ja häirittynä perhonen tiputtautuu maahan.[6]

Naaras munii noin sata munaa. Toukat talvehtivat maassa tai kaarnanraossa ja ovat täysikasvuisia toukokuussa. Ne koteloituvat kasvillisuuden joukkoon tai puun kuoren koloon.[6][4]

Toukka elää erilaisilla jäkälillä, erityisesti karpeilla (Parmelia).[7][6]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  6. a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 350–352
  7. Markku Savela

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]