Luoti (työkalu)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Luotinaru)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rakentamisessa käytettävää apuvälinettä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Luoti eli luotilanka eli riippuluoti on rakennusalan mittaustöissä ja maanmittauksessa käytettävä työkalu pystysuoruuden määrittämiseen painovoiman avulla. Siinä olevan ohuen langan yläpää solmitaan haluttuun kohtaan, ja annetaan langan alapäähän ripustetun teräväkärkisen metallipainon jännittää lanka pystysuoraan asentoon. Sanaa luoti käytetään sekä metallipainosta että metallipainon ja ripustuslangan (luotilangan) yhdistelmästä.[1][2] Rakennusmittauksen ja maanmittauksen oppikirjoissa työvälineestä käytetään nimitystä riippuluoti.[3][4]

Paitsi pystysuunnan osoittamiseen soveltuu luoti myös ripustuspisteen kohdan määrittämiseen alemmalla tasolla.[2] Luotilanka tai sitä vähän paksumpi luotinaru on verrattain tarkka vertailukohta pystysuoruuden mittaamisessa, ellei tuuli tai muu ilmavirta pääse vaikuttamaan mittaustulokseen.[5] Pitkään lankaan sidotun riippuluodin heilumista voi estää upottamalla sen öljyllä täytettyyn astiaan.[2] Sen on monessa käyttökohteessa korvannut optinen luoti ja erilaiset lasermittalaitteet kuten laserluoti.[5] Optinen luoti on erilaisten mittauskojeiden (kuten teodoliitin ja takymetrin) luotimislaitteena eli välineenä kojeen keskistämiseen tarkasti havaintopisteen yläpuolelle riippuluotia tarkempi, sillä optisen luodin avulla keskistys pystytään tekemään noin yhden millimetrin tarkkuudella.[6] Riippuluodin tarkkuus luotimislaitteena on 2–5 mm tuulisuudesta riippuen käytettäessä 200 gramman painoista luotia.[4] Riippuluotia voi kuitenkin edelleen käyttää optisen luodin vertailukohtana.[5]

Riippuluodilla mitattaessa on otettava huomioon, että ilmavirrat aiheuttavat suuria virheitä yli kolmen metrin pituista lankaa käytettäessä. Vakaan mittaustuloksen saamiseksi luodin massan tulisi olla yli 1 kg ja langan heilunnan saa pienenemään upottamalla luodin öljyyn, mutta sekään ei poista tuulen vaikutusta. Vesi ei vähennä riittävästi luodin liikettä. Jos esimerkiksi tutkitaan seinän pystysuoruutta mittaamalla mittanauhalla seinän ja seinästä irti olevan riippuluodin väli, voi tarkkuus olla 2–6 m korkeassa seinässä ±15 millimetriä.[3]

  1. Nykysuomen sanakirja. (Hakusanat luoti ja luotilanka) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1951–1961.
  2. a b c Uusi tietosanakirja. (Osa 12, palsta 1026, hakusana luotilanka) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.
  3. a b Martikainen, Matti & Santala, Jaakko: Rakennusmittaus, s. 53 ja 157–159. Helsinki: Rakennuskirja, 1990. ISBN 951-682-202-9
  4. a b Tikka, Martti: Käytännön geodesia I. Mittaustekniikan perusteet ja rakennusteknilliset sovellutukset, s. 37. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-034-X
  5. a b c Ekman, Veikko: Rakennusmittaukset, niiden laatu ja dokumentointi, s. 39. (Opinnäytetyö) Lappeenranta: Saimaan ammattikorkeakoulu, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2021).
  6. Laurila, Pasi: Mittaus- ja kartoitustekniikan perusteet, s. 238–239. Rovaniemi: Rovaniemen ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-5153-80-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2021). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.