Weddellinhylje
| Weddellinhylje | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: |
Leptonychotes Gill, 1872 |
| Laji: | weddellii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Leptonychotes weddellii |
|
 Weddellinhylkeen levinneisyysalue punaisella |
|
| Katso myös | |
Weddellinhylje (Leptonychotes weddellii) on varsinaisiin hylkeisiin kuuluva antarktinen hyljelaji. Se on maailman eteläisimpänä esiintyvä nisäkäslaji; levinneisyysalue kiertää Etelämantereen ympäri, mutta laji esiintyy erityisesti Antarktiksen niemimaan tuntumassa olevilla saarilla. Kannan arvioitu koko on noin 800 000 yksilöä. Laji on saanut nimensä Sir James Weddellin mukaan, joka johti Weddellinmeren hyljetutkimusretkikuntaa. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi ”antarktisenhyljettä”.[2] — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan ehdotukseen torjuvasti.[3]
Weddellinhylkeet voivat kasvaa jopa kolmen metrin pituisiksi ja painaa yli 400 kiloa.
Käytös ja lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weddellinhylkeet ovat tunnettuja pitkistä sukelluksistaan, jotka voivat ulottua jopa 700 metrin syvyyteen. Ne voivat pidättää hengitystään noin 80 minuuttia. Pitkillä sukelluksilla hylkeet hakevat ruokaa tai etsivät uusia hengitysaukkoja jääkuoresta. Pitkät sukellusmatkat mahdollistaa hylkeiden lihaston korkea myoglobiini-pitoisuus. Maalla hylkeet eivät ole kovin sosiaalisia ja joskus jopa välttävät koskemasta toisiinsa. Ihmisiä hylkeet eivät vieroksu erityisen paljon ja päästävätkin tutkijoita helposti lähelleen. 1900-luvulla ne jopa päästivät ihmisiä lähikosketukseen kanssaan, mutta koska useat näistä ihmisistä merkitsivät hylkeet polttoraudalla ja aiheuttivat parantumattomia haavoja, eläimet alkoivat vältellä ihmisiä.
Leveyspiiristä riippuen hylkeet synnyttävät poikasensa syyskuun ja marraskuun välillä. Alemmalla leveyspiirillä elävät yksilöt synnyttävät aikaisemmin. Hedelmöitys tapahtuu veden alla, jolloin naaraat yleensä saavat puremia niskaansa. Naaraat synnyttävät yhden poikasen vuodessa tultuaan sukukypsään 6 vuoden ikään. Poikasten syntymäpaino on noin 27 kiloa. Emojen tuottaman maidon rasvapitoisuus on 70 % ja 6–8 viikon imetysajan aikana poikanen kerää 90 kiloa lisää painoa. Nuorilla weddellinhylkeillä on harmaa karvoitus ensimmäiset 3 tai 4 viikkoa ja myöhemmin väri tummenee. Poikaset leikkitappelevat usein nuoruutensa aikana ja noin kolmen vuoden iässä ne luokitellaan aikuisiksi.
Saalis ja saalistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hylkeet saalistavat kalmareita ja kalaa. Päivän saaliin paino saattaa olla jopa 54 kiloa.
Weddellinhylkeen saalistajiin kuuluvat miekkavalaat ja merileopardit. Myös ihmiset surmaavat hylkeitä koiranruokamarkkinoita varten.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Weddell Seal www.antarcticconnection.com
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gelatt, T. & Southwell, C. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Leptonychotes weddellii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Leptonychotes weddellii (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet. 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 8.11.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.