Lepinkäiset
| Lepinkäiset | |
|---|---|
.jpg) Isolepinkäinen (Lanius excubitor |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: |
Lepinkäiset Laniidae Rafinesque, 1815 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Lepinkäiset (Laniidae) on varpuslintuheimo. Lepinkäiset ovat keskikokoisia lintuja ja niillä on pitkä pyrstö. Lepinkäisten nokka on voimakas ja koukkukärkinen, jalat vahvat ja kynnet terävät. Useilla lajeilla on tumma naamari. Lepinkäiset rakentavat pesän oksanhaaraan pensaaseen.[1]
Lepinkäiset ovat saalistajia, joiden ruokavalioon kuuluvat pieneläimet kuten hyönteiset, lepinkäistä pienemmät linnut, sisiliskot sekä hiiret. Lepinkäiset seivästävät saaliinsa piikkipuiden ja -pensaiden piikkeihin, jotta voivat myöhemmin palata varastoidun saaliin luo.[2]
Fiktiossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapa seivästää uhreja inspiroi Dan Simmonsia nimeämään Hyperion-scifiromaanisarjansa jumalhirviön nimellä The Shrike (suom. Lepinkäinen). Shrike varastoi samalla tavalla ihmisiä suunnattomaan teräspiikkipuuhun.
Hannibal-televisiosarjassa esiintyy kannibalistinen sarjamurhaaja, jota kutsutaan Minnesotan Lepinkäiseksi, sillä hänellä on tapana seivästää uhrejaan peuransarviin.
Lasten animaatiosarjassa Kaukametsän pakolaiset esiintyy kahdessa jaksossa lepinkäinen, jota kutsutaan myös teurastajalinnuksi. Se tappaa ja seivästää hiiriperheen lapset.
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lepinkäiset (Lanius)
- Mustaharakkalepinkäinen (Urolestes melanoleucus), Urolestes-suvun ainoa laji
- Ruskoharakkalepinkäinen (Corvinella corvina), Corvinella-suvun ainoa laji
- Valkopäälepinkäiset (Eurocephalus)
Suomessa tavatut lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arolepinkäinen
- Isolepinkäinen
- Mustaotsalepinkäinen
- Pikkulepinkäinen
- Punapäälepinkäinen
- Valko-otsalepinkäinen
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 352. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Roger Tory Peterson, Guy R. Mountfort, P. A. D. Hollom: Euroopan linnut, s. 327 - 329. Tammi, 1980.