Liitokalat
| Liitokalat | |
|---|---|
 Parexocoetus brachypterus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Nokkakalat Beloniformes |
| Alalahko: | Belonoidei |
| Yläheimo: | Exocoetoidea |
| Heimo: |
Liitokalat Exocoetidae Risso, 1827 |
| Suvut | |
| Katso myös | |
Liitokalat eli lentokalat (Exocoetidae) ovat nokkakaloihin lukeutuva heimo, johon kuuluu noin 50 lajia. Lajit ryhmitellään yleensä seitsemästä yhdeksään eri sukuun. Liitokaloja tavataan kaikista lämpimän vyöhykkeen valtameristä, enimmäkseen Atlantin, Tyynen ja Intian valtameren trooppisissa ja subtrooppisissa vyöhykkeissä.[1]
Liitokalojen rintaevät ovat poikkeuksellisen suuret, ja niiden avulla kalat voivat tehdä lyhyitä lentomatkoja ilmassa merenpinnan yläpuolella. Liitokalojen lennähdysten pääasiallinen tarkoitus on nopea karkaaminen petokalojen ulottuvilta.
Lajiominaisuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa liitokaloista luo rintaevänsä 20–40 päivän välein. Joillakin lajeilla rintaevien ohella myös vatsaevät ovat epätavallisen kookkaat, jolloin kaloilla näyttää ikään kuin olevan neljä siipeä. Useimmat lajit ovat pituudeltaan korkeintaan noin 30 cm, mutta jotkut lajeista kasvavat noin puolen metrin mittaisiksi. Liitokalojen silmät ovat suhteellisesti suuremmat kuin kaloilla keskimäärin. Silmät ovat myös tavallista litteämmät, mikä parantaa näön tarkkuutta ilmassa lennon aikana. Liitokalat elävät meren pintakerroksessa ja käyttävät ravinnokseen planktonia.[2]
Lentäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentämiseen valmistaudutaan uimalla alhaalta päin nopeasti kohti meren pintaa siten, että evät on taivutettu tiukan vartalonmyötäisesti. Lentoonlähtövaiheessa pyrstöevää käytetään potkurimaisesti ponnistukseen, jonka jälkeen rinta- ja vatsaevät levitetään lentoasentoon. Kalat eivät heiluttele eviään lennon aikana, vaan ne tekevät liitolennon. Liidon aikana kalojen nopeus saattaa nousta 60 kilometriin tunnissa. Liitojen pituus on tyypillisesti 30–50 metriä, mutta havaintoja on tehty jopa satojen metrien lennoista, joissa kalat käyttävät hyväkseen nousevia ilmavirtauksia purjelentokoneiden tavoin. Joskus kalat saattavat myös tehdä useammasta liidosta muodostuvan sarjaliidon ponnistaen pyrstöevällään välillä meren pinnasta lisää vauhtia.
Kalojen joukossa liitokaloilla on hyvin poikkeukselliset kyvyt niitä uhkaavilta petokaloilta pakenemiseen, välttäen siten helposti esimerkiksi miekka- tai tonnikalojen saaliiksi joutumisen.
Taloudellinen hyödyntäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liitokaloja voidaan säilöä kuivattamalla, ja niitä syödäänkin suuria määriä Japanissa sushi-herkkupaloina. Myös liitokalojen mätiä, joka on rapeaa ja punaisen-oranssin väristä, nautitaan Japanissa Tobiko-sushina.[3]
Tunnettuja lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Liitokala (Exocoetus volitans)
- Kirjosiipilentokala (Cheilopogon exsiliens)
- Välimerenlentokala (Cheilopogon heterurus)
- Afrikanlentokala (Cheilopogon nigricans)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Family Exocoetidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Lentokaloista Australian Museum Online (englanniksi)
- ↑ Tobiko (Arkistoitu – Internet Archive) Sustainabse Sushi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FAO:n raportti Karibianmeren liitokalastuksesta (englanniksi)
- Kuvia (englanniksi)