Isoleijonankita
Isoleijonankita | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
Suku: | Leijonankidat Antirrhinum |
Laji: | majus |
Kaksiosainen nimi | |
Antirrhinum majus |
|
Katso myös | |
Isoleijonankita (Antirrhinum majus) on monivuotinen, usein koristekasvina viljelty ruohokasvi. Aiemmin se luokiteltiin naamakukkaiskasveihin (Scrophulariaceae), mutta nykyisin ratamokasvien heimoon, kuten kuuluu koko runsaslajinen Antirrhinum-suku.[1] Isoleijonankita on kotoisin Välimeren alueelta.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoleijonankita kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty ja kalju tai nystykarvainen. Lehdet ovat ehyet, soikean-puikeat ja suippotyviset, lehtiasento on vastakkainen tai kierteinen.
Isoleijonankidan kukinto on monikukkainen terttu ja yksittäiset kukat ovat suuret. Teriöt voivat olla väriltään purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset, keltaiset, oranssit tai valkoiset.
Hedelmänä on 10–14 millimetriä pitkä kota, joka on nystykarvainen ja kärjestä avautuva.
Isoleijonankita koristekasvina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoleijonankidasta on jalostettu suuri määrä koristekasveina kasvatettavia lajikkeita, jotka jaetaan lajikeryhmiin:[2]
- Maximum-ryhmä – leikkoleijonankita
- Nanum-ryhmä – ryhmäleijonankita
- Pumilum-ryhmä – kääpiöleijonankita
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 535. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F. (2001–2010): Angiosperm Phylogeny Website (Plantaginaceae genera) mobot.org. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7