Lea Leksi
Lea Marjatta Lehtovirta (aik. Lyytikäinen) (o.s. Osonen; 1915 Tampere – 2000 Espoo)[1] oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti kirjojensa ohella radioon kuunnelmia ja novelleja sekä pakinoita lukemistolehtiin.[2] Hän käytti kirjailijanimeä Lea Leksi ja myös nimimerkkejä Anita Nora ja Aivan Totta.
Lehtovirta osallistui menestyksellisesti vuodesta 1929 (asuen silloin vielä Tampereella) aikakauslehtien sanatehtävien kilpailuihin, niin tyttönimellään Osonen kuin myöhemmällä sukunimellään Lyytikäinen, jatkaen sanatehtävissä kilpailemista vuoteen 1937 (asuen silloin Valkjärvellä).[3][4] Varsinaisen kirjoittamisen Lehtovirta aloitti suomalaisiin lukemistolehtiin Toisen maailmansodan loppuessa Helsingissä, alkuun osallistuen kirjoituskilpailuihin, ja hänen kirjallinen uransa jatkui aina 1960-luvun alkuun.[5][2][6][7] Hän kirjoitti paljon yhteiskunnallisista asioista sekä armeijaan ja romantiikkaan liittyviä tarinoita.[8][9][10]
Vuosina 1948–1952 Lehtovirta kirjoitti nimimerkillä "Lea Leksi ja Osmo Osoila" lukuisia kuunnelmia radiolle.[11][12]
Lehtovirran vanhemmat olivat filosofian maisteri ja lehtori Vilho Kalervo Osonen[13] ja Eliina Loviisa (o.s. Vartiainen). Lehtovirran ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1935 majuri Viljo Sakari Lyytikäinen[14] ja toinen puoliso vuodesta 1949 kapteeni ja myyntipäällikkö sekä toimittaja Osmo Edvard Lehtovirta.[15] Lehtovirrat aiheuttivat jonkin verran kohua 1960-luvulla eksymällä Lapin erämailla kolmasti aiheuttaen suuretsintöjä.[16][17] Osmo Lehtovirta toimi sodan aikana Suomen Aseveliliiton Työjärjestön keskustoimiston johtajana.[18]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laiva on lastattu : käytännöllistä kevyesti, näytelmä. Kotitalouskeskus, Helsinki 1944
- Mitä on tekeillä, Weidenhof? Karisto 1945
- Seikkailu Prahassa : nuoren naisen kohtalokas seikkailu suurkaupungissa. Fennia, Helsinki 1945 (nimimerkillä Anita Nora)
- Tuuliharja tulee, kuvitus Susanna Nykyri. Valistus 1954
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juri Nummelin: Unohdetut kirjailijat 2. BTJ Kustannus 2007 ISBN 978-951-692-685-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Espoon seurakuntayhtymä: Lehtovirta Lea Marjatta, Kirkon hautausmaa, Espoo, kortteli 0K1 hautahaku.fi. Viitattu 2.8.2023.
- ↑ a b Lea Lyytikäinen (julkaisussa valokuva kirjoittajasta), Henkilöllisyystodistus, olkaa hyvä!, Lukemista Kaikille, 1944, No 27-28, sivu 12, julkaistu 1.1.1944
- ↑ Lukemista Kaikille, 1929, No 32, sivu 3, julkaistu 10.8.1929
- ↑ Seura, 1937, No 17, sivu 25, julkaistu 28.4.1937
- ↑ Centralens för huslig ekonomi litterära pristävling avgjord, Husmodern: Organ för Föreningen Martha, 1944, No 6, sivu 7, julkaistu 1.6.1944
- ↑ Lukemista Kaikille, 1944, No 5-6, sivu 2, julkaistu 1.1.1944
- ↑ Ilta-Sanomat, 1960, No 291, sivu 3, julkaistu 16.12.1960
- ↑ Lea Leksi, Fänrik Wahls bedriver rackartyg, Korsu-Lektyr, 1944, No 1, sivu 4, julkaistu 1.1.1944
- ↑ Lea Lehtovirta, Vaikeneeko suomalainen harppu, Suomen Kuvalehti, 1954, No 51-52, sivu 38, julkaistu 18.12.1954
- ↑ Lea Lyytikäinen, Hänen hetkensä, Kotivalo, 1944, No 1, sivu 13, julkaistu 1.1.1944
- ↑ Ilta-Sanomat, 1952, No 198, sivu 11, julkaistu 28.8.1952
- ↑ Helsingin Sanomat, 1948, No 167, sivu 17, julkaistu 23.6.1948
- ↑ Kuolinilmoitus, filosofian maisteri ja lehtori Vilho Kalervo Osonen, Helsingin Sanomat, 1952, No 258, sivu 2, julkaistu 24.9.1952
- ↑ Karjala, 1935, No 139, sivu 9, julkaistu 25.5.1935
- ↑ Suomen Sosialidemokraatti, 1949, No 30, sivu 7, julkaistu 1.2.1949.
- ↑ Kadonnut toimittaja löytyi Lapin autiomajasta, Kansan Uutiset 1962, No 219, sivu 3, julkaistu 16.8.1962
- ↑ Toimittajapariskunta kateissa, Kansan Uutiset, 1963, No 46, sivu 10, julkaistu 16.2.1963
- ↑ Satiaiset, Vapaa Sana, 1948, No 168, sivu 3, julkaistu 26.6.1948
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
